torstai 9. elokuuta 2018

Tarinatuokio


Olin itse koululaisena valtavan innokas tarinoiden kirjoittaja. Ainevihkot loppuivat alta aikayksikön eikä jutun aiheista ollut koskaan pulaa(siihen peilaten tuo oman kirjan kirjoittaminen ja blogin pitäminen ei tuota ollenkaan tuskaa😅). 

Kaikilla oppilailla tarinoiden kirjoittaminen ei kuitenkaan kuulu suosikkipuuhiin. Niinpä olen tehnyt kovasti töitä saadakseni ne vastaanhangoittelevat oppilaatkin innostumaan edes jollain tasolla kirjoittamisesta. 
Kirjoituskalenterit ovat olleet valtavan motivoivia! Elokuun kirjoituskalenterin otankin taas käyttöön. Sehän löytyy siis täältä: 

https://www.dropbox.com/s/t358p10hsoo7evo/Elokuun%20kirjoituskalenteri%202018.docx?dl=0

 Kiertävät tarinavihkot ovat myös suosittuja oppilaitteni keskuudessa(vihko kiertää oppilaalta toiselle). Tätä metodia olen käyttänyt jo ensimmäisinä työvuosina ja vieläkin se toimii!

 Äänettömät paritarinat(oppilaspari kirjoittaa koneella tarinaa vuorotellen lause kerrallaan sanomatta sanaakaan) sopivat niihin hetkiin, kun opettaja kaipaa hetken hiljaisuutta💻 Tuolla konstilla hiljaisuus on taattu ja mahtavia tarinoita syntyy.

Nyt tein digitaalisen version tarinankirjoittamisesta. Olen käyttänyt luokkani kanssa onnenpyörää ennenkin tunneilla. Viimeksi keväällä esimerkiksi niin, että kun oppilaalle tuli jumi kesken tarinan, sai hän käydä pyöräyttämässä pyörää ja sieltä valikoitui hänelle joku verbi, joka piti upottaa tarinaan. Se tuntui olevan valtavan hauska juttu! Ja yllättävän hyvin ne verbit saatiin tarinaan sisällytettyä. Kun luettiin tarinoita, ei voinut millään tietää, mikä verbi oli tullut yhtäkkiä tarinaan mukaan.

Nyt kuitenkin tein vaihteeksi Power Pointiin tällaisen digitaalisen tarinasivun:


Jos haluat kokeilla oman tarinan tekoa, niin lyhykäiset ohjeet oman Power Pointin tekemiseen ovat tässä:


Jospa joku oppilas saisi tästä kipinää kirjoittamisen alkuun päästäkseen😊

Love First,
then Teach💜
Sari










maanantai 6. elokuuta 2018

Peppu irti penkistä-toimintamatto

Peppu irti penkistä-toimintamatto



Blogini Facebook -sivulla olen jo näitä toimintamattokuvia ja infoa jaellut, mutta aikaa ei ole ollut aiemmin kertoa tätä mattoprojektin tarinaa alustapitäen😊
Toimintamaton tarina alkoi pari vuotta sitten. Halusin oppilailleni satataulun, joka olisi niin iso, että koko luokka voisi kerrallaan toimia sen päällä. Sellaisia löytyi markkinoilta pelkkinä numeroversioina(pienempiä nekin olivat kuin olisin toivonut) ja minä halusin mahdollisimman muunneltavan mallin. Siispä suunnittelemaan itse sellaista!
Tarvitsin siis suuren maton, jossa olisi paljon läpinäkyviä taskuja, joihin voisi sujauttaa kirjaimia, numeroita, muotoja , koodimerkintöjä, sanoja , symboleja jne. 
Otin yhteyttä ystävääni Eve Kortesalmeen, joka on tekstiili-insinööri koulutukseltaan, mutta saanut myös käsityönopettaja-koulutuksen. Hän ymmärsi siis oikein hyvin minkälaiseen tarpeeseen matto tulisi. Eve ymmärtää myös materiaalien ominaisuuksia paremmin kuin minä. Niinpä Eve alkoi selvittelemään sopivia materiaaleja, jotka kestäisivät kulutusta koulukäytössä ja joihin mattoa voisi alkaa suunnittelemaan.
Ensimmäinen mattoprototyyppi syntyi reilu vuosi sitten parin viikonlopun ponnistuksena. 
Siitä saatiin käyttöön koematto, jolla päästiin toimintaa kokeilemaan. 
Kun matto oli ollut koekäytössä hetken, tajusin, että tämä on aivan älyttömän hyvä juttu!Lapset rakastivat mattotunteja! Se on värikäs ja suuri ja houkuttelee lapsia toimimaan ja osallistumaan
Mattoa voi käyttää myös ulkona. Maton mukana tulevat hoito-ohjeet sekä linkki, josta voit tulostaa numerot valmiiksi. Pienellä lisämaksulla Riika laittaa numerot mattoon valmiiksi.

Jonkun ajan kuluttua otin mattoa opekoulutuksiin mukaan malliksi ja koska koulut halusivat sitä itselleen hankkia, oli vastattava kysyntään ja valmistettava malli, jota voisi myydä. Tämä kun oli alunperin vain itselle ja oman luokan tarpeeseen toteutettu. Maton tekemiseen ja suunnitelemiseen ym. kuvioihin meni kuitenkin niin paljon aikaa, että siinä vaiheessa Eve totesi, ettei hänellä pienten lasten kanssa ole valitettavasti enempää aikaa käyttää tähän projektiin.

 Silloin remmiin hyppäsi tuttu ompelimo Riika, jossa Riika Herttola alkoi testailemaan näytekappaleilla saumojen kestävyyttä ja erilaisia ratkaisuja ommella taskuja vahvaan pohjapressuun kiinni.
Malli on täsmälleen samanlainen, kuin joka aluksi Even kanssa suunniteltiin , mutta taskujen tekoon Riika löysi tavan, joka olisi viimeistellympi ja ei veisi niin paljoa aikaa(kauan siinä vieläkin menee, koska käsityönä tehdään alusta loppuun😊) kuin se minun ja Even alkuperäinen 44 h/matto. Toki tuohon meidän aikaan kuului kokeilua, tuotekehittelyä ja monta "eikun näin, eikun sittenkin näin"-juttua...Riikalla oli ammattilaisena myös koneet ja systeemit(isot pöytätilat ja oikeat välineet), jotka takaavat paremman lopputuloksen.


Muutaman kuukauden työsarka siinäkin oli, kunnes ensimmäinen myyntimatto valmistui. 
Sen koko on tarkasti suunniteltu 100-taskujen koon ja lisäkoordinaatistotaskujen mukaisesti niin, että sen leveys on 2,75 cm ja korkeus 3,8 m. Otin maton taas ensin koekäyttöön luokkaani ja koska matto toimi erinomaisesti, läpäisi se testimme.
Maton voi myös tarvittaessa jakaa kahteen luokkaan puolikkaana, sillä siihen on ommeltu tarranauha keskelle. 

Näin siis alkoi toimintamaton tarina ja nyt se on jo lähtenyt lukuisiin Suomen kouluihin tuomaan lisää toiminnallisuutta luokkaympäristöihin🏃
Ensimmäinen matto lähti Ruotsiinkin kesän aikana(posti vei yllättävän nopeasti paketin perille). Siellä toiminnallisuus tulee olemaan ensi lukukauden teemana ja sain viestin, jossa kerrottiin matolla olevan tärkeä osa teeman toteutuksessa💗
On niin ihanaa, että matto on koettu tarpeelliseksi monessa muussakin paikassa ja sen avulla tuodaan lisää iloa koulupäiviin!!

Peppu irti penkistä- toimintamaton käytössä tulee olemaan rajattomat mahdollisuudet. Erkka-opemme Teija Jokinen oli mattotunneilla mukanamme ja havainnoi erityisopetuksen kannalta seuraavia positiivisia vaikutuksia maton käytöstä matematiikan opetuksessa (nämä faktat toimivat tietysti kaikilla oppilailla): 
-matto kehittää oppilaiden lukumääräisyyden tajua
- se auttaa lasta hahmottamaan lukujen suhdetta toisiinsa ja lukujen paikka-arvoa
-kun mattoa käytetään yhteen- ja vähennyslaskuissa, mallintaa ja vahvistaa se samalla yhteen- ja vähennyslaskustrategioita ja lapsi oppii luomaan omia sisäisiä malleja laskustategioista "kävelemällä" laskuja läpi
- matolla liikkuen lapselle jää oman toiminnan ja liikkumisen sekä visuaalisen hahmottamisen kautta muistijälkiä lukujen suhteessa toisiinsa
- vahvistaa lukujärjestelmän hallintaa

Äidinkielen osalta (kirjaimet tai sanat taskuissa numeroiden paikalla) aukeaa kielelliseen harjoitteluun myös huikeita mahdollisuuksia.
Maton avulla voi harjoitella mm.
- fonologista tietoisuutta: äänteiden tunnistamista- ja kestoa, tavu- ja sanatason harjoituksia...
- fonologista herkkyyttä ja nimeämistä: millä sana alkaa, mihin se loppuu jne
- nopean nimeämisen harjoituksia
 -lapsen omaa aktiivista osallistumista kirjaimien tunnistamisessa ja tavujen muodostamisessa sekä  sanojen luokittelemisessa
- koodauksellista ajattelua yhdistettynä äidinkieleen kirjaimia järjestyksessä keräten ja samalla itse liikkuen
Mattoharjoituksiin voi mukavasti yhdistellä erilaisia välineitä: Hernepusseja, noppia, vanteita, pelikortteja jne.
- matolla voi harjoitella myös mm. yhdyssanoja, lauseiden sanajärjestyksiä, vieraiden kielten sanastoa ym. (seuraavassa videossa matto puolikkaana kutosten ruotsin tunnilla)

- matto on erinomainen myös varhennettuun kieltenopetukseen(taskujen avulla voi harjoitella värejä, numeroita, vaatekappaleita, ruumiinosia, eläimien nimiä jne.)
Eskarit mattoleikissä
Matolla voi myös koko luokka kerrallaan pelata erilaisia pelejä, joita esittelen tarkemmin koulutuksissa, kun opettajat pääsevät itse matolla toimimaan.









Liikkuva koulu- hankkeissa mukana olevat koulut ovat innolla hankkineet mattoja. Minulle on luvattu kuvamateriaalia lasten oppimistuokioista matolla ja niitä saamme sitten blogin kautta yhdessä ihastella!
Toimitusajat olivat kesällä pitemmät suuren tilausmäärän vuoksi, mutta olemme saaneet kaikki tilaukset toimitettua sovitusti ennen koulun alkua👍 Syksyn tilauksia on nyt otettu vastaan ja jos haluatte koulullenne oman maton tälle syksylle, voi toimitusajoista, hinnasta, ym. ottaa yhteyttä joko sähköpostitse

sari.salo@alajarvi.fi
riika.herttola@gmail.com
tai 
Sarille suoraan messenger-viestin kautta.

"Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa😊"


Love first,
then Teach 💜
Sari





perjantai 3. elokuuta 2018

Ensimmäiset koulupäivät lähestyvät

Ensimmäinen koulupäivä

Jotain kutkuttavan jännittävää siinä aina on...ensimmäisessä koulupäivässä. Oppilaat näkevät pitkästä aikaa kavereitaan(joitakin ei ole nähty koko kesänä) ja opettaja tapaa pituutta venähtäneitä ja ruskettuneita "lapsiaan" pitkästä aikaa.
 Joillekin oppilaille ja opettajille tulee kokonaan uusi luokka, kun taas toiset jatkavat tutussa turvallisessa porukassa.

Minulla, yhdysluokan tyyliin, vaihtuu aina puolet luokasta. Viime vuoden neloset siirtyvät seinän taakse Jari-open luokkaan ja uudet kolmoset saapuvat  minulle. Pienessä koulussa kaikki ovat kuitenkin toisilleen jo entuudestaan tuttuja, joten alkurutiinit hoituvat varsin vaivattomasti.
Kun luokkaan tulee uusi oppilas, tuo se oman jännityksensä porukkaan. Näin on nyt myös minun luokassani. Ensimmäiset päivät täyttyvätkin nyt varmasti porukkaan sulautumisharjoituksista ja luokan tapoihin tutustumisesta.
Olen suunnitellut luokalleni varsin vauhdikkaan alun. 
Luokassa odottaa lukittu arkku. 
Koulu saadaan kunnolla käyntiin ja arkku auki, kun suoritetaan ensimmäisen koulupäivän aikana erilaisia toiminnallisia tehtäviä. Tehtävistä kertyy numerosarja, jolla lukko sitten aukeaa ja päästää virallisesti "kouluun". Tämä harjoitus toimii niin kuin käänteinen pakopeli. 

Mitä arkussa sitten on? 
Sain eräältä viimevuotiselta oppilaaltani kesällä viestin ja kuvan: "Ope, luin yhden kirjan. Tämä olis niin sun juttu! Ota tämä ensi vuonna luokkaasi luettavaksi."

Tietysti ensimmäisenä oli valtavan iloinen olo siitä, että tuo lapsi lähestyi opea(kesälomallakin), kun oli LUKENUT kirjan. Ja voi kuinka hyvin hän opettajansa ja open työtavat tunsikaan. 
Ilman muuta menin heti kirjastoon ja lainasin itselleni yhden kappaleen kirjaa. Luin sen ja tilasin sitten koko luokalleni samanlaiset kirjat. Nuo kirjat odottelevat nyt arkussa... 
Kirja kuuluu Mysteerinmurtajat-sarjaan ja siinä ratkotaan erilaisia mysteerejä. Ratkaisut eivät lue suoraan kirjassa, vaan QR-koodeja availemalla viedään tarinaa eteenpäin(sieltä löytyy ratkaisuvaihtoehtoja). 
Päätin keksiä luokallenikin neljää omaa mysteeriä. 
Olin jo yhteydessä kirjan kirjoittajaan Ilkka Mattilaan, joka oli iloinen kuulleessaan kirjansa päätyneen tällaiseen projektiin. Hän lupasi olla ilman muuta mukana projektissamme. Hän lähettää oppilaille ensin videotervehdyksensä ja saattaa tulla myös käymään moikkaamassa lapsia!
Tästä tulee niin kivaa!

Mitä muuta kuuluu ensimmäisiin koulupäiviin? No tietysti ainakin naulakkomerkin teko.
 Teemme tällaiset graffiti-nimet tällä kertaa. 
Nämä voi tehdä ilmaisella Graffiti creator-ohjelmalla ja sen jälkeen liittää wordissä tiiliseinätaustaan. Tai kuvan voi myös ensin tallentaa ja tulostaa, jonka jälkeen leikkaa-liimaa systeemillä liittää tulostettuun tiiliseinän pätkään. 


Tein itselleni koulukäyttöön myös tällaiset bitmojit, joihin räätälöin sopivia tekstejä. Näitä voi sitten liittää sellaisenaan sähköisesti palautettaviin tehtäviin tai tulostaa nämä tarra-arkille ja liimata esim. tarinavihkoihin.


Appstoresta ja Play-kaupasta hakusanalla "Bitmoji" löytyy ilmaisia sovelluksia.

Toiminnallisen oppimisen koulutuksia on tulossa valtavasti vuoden aikana eri paikkakunnille. Osa koulujen omina vesoina, mutta suurin osa Liikkuva koulu- hankkeen organisoimina.

Tavataan heti syys-lokakuun aikana mm. Vaasassa, Kauhajoella, Asikkalassa, Tuusulassa, Riihimäellä, Nakkilassa ja Porissa. Tulossa myös yksi "avoin" koulutus Alajärvelle, jonne voivat osallistua kaikki ne, joilla ei omassa kaupungissa koulutusta ole.


Mukavaa työn aloitusta juuri sinulle! Teet tärkeää työtä!

Love first,
then Teach,
Sari 💜



keskiviikko 1. elokuuta 2018

Toiminnallista lomailua

Kokemuksia Gardajärvestä

Riva💟
Blogini kaikki postaukset ovat olleet koulutyöhön liittyviä, joten nyt ajattelin tehdä poikkeuksen ja antaa vinkin "toiminnallisesta lomailusta"😊. 

Opetukseen liittyviä toimintavinkkejäkin alkaa kyllä ropista tässä pikapuoliin, kun koulu täällä Pohjanmaallakin starttaa. Meillä lomailua jatketaan 14.8 saakka. Monta uutta asiaa on tullut opeteltua loman aikana myös digin saralta ja mm. niitä on kiva päästä jakamaan teillekin.

Meillä on ollut kauan suunnitelmissa ottaa suunta kohti Pohjois-Italiaa ja Gardajärveä, mutta joka vuosi sitä on jostain syystä siirretty. Olemme kyllä kierrelleet maailmaa ristiin rastiin lasten kanssa, mutta jotenkin tuo Garda- haave on jäänyt toteutumatta. Yhtenä syynä on tietenkin se, että kesäaikaan kotona työllistää suuri puutarha ja hyötytarha ja sen myötä kesälomailut ulkomailla ovat jääneet. Kaikki matkamme ovatkin sijoittuneet syksyyn ja talveen ja silloin on unohdettava Italia, jos lämpöä lomaltansa hakee.

Nyt kuitenkin päätimme jo keväällä, että töiden puolesta rankan vuoden jälkeen palkitsemme itsemme liikuntalomalla Gardalla. Lapset ilmoittivat jäävänsä tältä reissulta kotiin, joten koiranhoito sekä puutarhan kasteluhuoletkin oli sillä ratkaisulla selätetty. 

Tutustuin huolella kohteen kaupunkeihin ja nähtävyyksiin etukäteen netissä ja blogeja lueskellen. Suurena apuna olivat mieheni tuttavat, joilla oli jo kymmenien kertojen kokemus alueesta. Sattumoisin myös gradukaverini perheineen oli matkalla Gardalla viikkoa ennen meitä. Tuoreimmat vinkit ja ihanat motivaatiokuvat saatiinkiin sieltä. 

Kaiken pohdinnan jälkeen päätimme varata hotellin Rivan kaupungista. Riva sijaitsee Gardan pohjoisessa päässä ja sen kerrottiin olevan erityisesti vaeltajien, surffareiden ja pyöräilijöiden suosiossa.
Rivan alueella on levollinen tunnelma ja sen rannoilta löytyy ihania polkuja, eväspaikkoja ja kävelyreittejä.
Varasimme auton Hertzin kautta ja auto odottelikin meitä Bergamon kentällä, kun saavuimme sinne puolen yön tietämillä.
Auton vuokraus hoidettiin Suomen Hertzin kautta ja kaikki hoitui varsin mallikkaasti.
Pimeässä lähdimme ajelemaan kohti Rivan kaupunkia navigaattori apunamme. Ilman sitä ei olisi selvittykään. Alkumatka sujui vauhdikkaasti moottoritietä pitkin, mutta voi varjele sitä loppumatkaa! 
Ne pienet mutkaiset tiet järven itäpuolella saivat välillä minut pitelemään penkin reunoista kiinni. Pimeys ei yhtään helpottanut asiaa, vaikka toisaalta oli hyvä, etten siinä vaiheessa nähnyt niitä kaikki rotkoja, jotka tien varrella olivat.

Saavuimme hotellille kahden aikoihin aamuyöllä. Majoituimme Grand Hotel Rivaan, joka oli nappivalinta👌Hotelli sijaitsi keskellä satama-aluetta ja toria, kävelykatujen varrella. Auto piti viedä parkkiin puolen kilometrin päähän hotellin parkkihalliin(laukut sai toki tuoda autolla ovelle asti), sillä autoja ei voinut säilyttää tuolla kävelykatualueella. Se olikin oikein hyvä juttu, sillä hotelli oli keskeisestä sijainnista huolimatta, erittäin hiljainen ja rauhallinen. 
Hotelli oli täydellisellä paikalla kaiken keskellä, mutta silti siellä oli rauhallista nukkua. Myös aamupala oli runsas ja näköalat kattoterassin aamupalalla hienot.
https://www.grandhotelriva.it/it/home/
Ensimmäisenä aamuna heräsimme hotellissa sellaisiin maisemiin, että piti hieraista silmiä ja varmistaa, että onko tämä todellista. Kaikki oli niin paljon kauniimpaa, kuin mitä olimme kuvitelleetkaan.
Aamupala-maisemia
 Samantien vetäisimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme aamulenkille Rivan rantapoluille. Ja maisemat paranivat entisestään, kun pääsimme rantaan. Se vehreys yhdistettynä jylhiin vuoriin hiveli silmiä. Järvimaisema muistutti Norjan vuonoja, mutta toisaalta sypressit ja tuo valtava vehreys paljastivat, että kaukana Norjasta ollaan.
Joka-aamuinen aamulenkki näissä maisemissa  valmisti päivän koitoksiin.
Aamulenkit kuuluvat koti-Suomessakin kaikkiin päiviini, joten luonnollista oli, että niitä jatkettiin myös koko loman ajan, sillä silmänruokaa oli yllin kyllin jokaiselle aamulle. 
Kaikki nämä kuvat ovat Rivan ranta-alueelta lenkkipolulta 5 min päästä hotellilta.
Silmiinpistävää lenkkipoluilla oli koiraihmisten suuri määrä. Koirien kanssa lenkkeileviä ihmisiä tuli vastaan kaiken aikaa. Koirat saivat uida Gardassa ja ne saivat olla omistajiensa jalkojen juuressa ravintoloissa. Ne huomioitiin myös aina vesikupilla. Hienoa toimintaa näin koiraihmisen silmin😊 

Hotellin ympäristö huokui italialaista tunnelmaa pienine pizzerioineen ja oliiviöljy-putiikkeineen. Italiassa kun oltiin, olivat vaatekaupat tietysti hyvin edustettuina kauppakujilla ja jonkun verran Italian designia päätyi meidänkin matkalaukkuihin matkan aikana.
Välillä on mukava matkustaa kahdestaankin.
Ensimmäisenä päivänä otimme suunnan kohti Malcesinea ja Monte Baldoa. Malcesine on idyllinen kaupunki järven itäpuolella. Liikenteen sujuvuutta edistävät liikenneympyrät, joita oli joka paikassa. Ilman niitä autoilu tuolla seudulla olisi mahdotonta!

Ranta-alue on kaunis ja siellä on lukuisia somia rantaravintoloita, komea linna ja kauniita parveistutuksia. Malcesinessa oli kuitenkin sellainen väenpaljous, ettei se, kauneudestaan huolimatta, noussut suosikkikaupungiksemme.
Malcesinen viehättäviä parvekeratkaisuja.

Söimme ihanaa lounaspizzaa Malcesinen tunnelmallisessa satamaravintolassa. Satamaan rantautuivat myös järvellä risteilevät lautat, joilla näkee järven kaupungit näppärästi autoilematta.
 Malcesinesta kuitenkin pääsee helposti Monte Baldolle, joka olikin sen päivän kohteemme. Sinne on helppo löytää lukuisten kylttien ansiosta. Jonotimme vajaan tunnin (kuulemma usein joutuu jonottamaan neljäkin tuntia)kaapelihissille ja sillä nousimme Baldon huipulle, jossa oli monentasoisia ja mittaisia vaellusreittejä.  
Hissimatka oli hieno kokemus.
Baldolla oli vaeltajien ja retkeilijöiden lisäksi liitovarjohyppääjiä sekä laiduntavia lehmiä ja vuohia. 

Väkeä ei kuitenkaan ollut tungokseen asti, sillä olimme aika varhain aamupäivällä liikkeellä. Kilometrejä kertyi askelmittariin huomaamatta, sillä vuoren laella oli mukava kierrellä ja katsella upeita maisemia.
Upeat maisemat vaellusreiteillä.

Reitit oli hienosti merkitty.

Onneksi jaamme siipan kanssa nämä mielenkiinnon kohteet ja molemmat nautimme liikkumisesta luonnossa.

Totesimme, että tuo alue on aivan huippu retkeilyyn! Polut oli hienosti merkitty ja ne olivat hyväkuntoisia. Sää heinäkuisella Monte Baldolla oli raikas, mutta ei kylmä. Hihattomassa paidassa tarkeni hyvin. Siellä voi myös nauttia lounasta 1798 m korkeudessa ja jopa viinimaistelua oli tarjolla ravintolan ulkoalueella.
Paikalliset sanoivat, että puolen päivän jälkeen tuuli kääntyy ja sen jälkeen pilviä alkaa muodostua taivaalle haittamaan näköalaa ja niin siinä juuri kävikin. Onneksi olimme siis tulleet ajoissa paikalle ihastelemaan upeita maisemia, sillä alastullessa pilvet alkoivat jo haittaamaan maisemien katselua.

Tämä retkeilypäivä kannattaa kyllä kokea, jos tykkää vaeltaa eikä pelkää korkeita paikkoja. Alastulo ilman hissiä kestää 4 h. Hissimatkan puolessa välissä on välietappi, jossa voi jäädä kyydistä pois joko meno- tai paluumatkalla ja jatkaa loppumatkan jalan.
Lisätietoa Monte Baldosta löytyy täältä: https://360gardalife.com/en/monte-baldo
Seuraavana päivänä vuokrasimme maastopyörät(n. 50 e päivä per pyörä) ja lähdimme nousemaan vuoristoon Ledro-järvelle, joka sijaitsee 655 m korkeudessa. Sinne oli matkaa 12 km ja koko matka oli mutkittelevaa nousua.
Logo di Ledrolle meni reitti, joka kulki ensin pienen matkan autojen seassa, mutta muuttui sitten pyörätieksi. Lähes koko matkan vasemmalla puolella oli valtava pudotus alas, mutta vaikka se oli hyvin pelottavaa, oli maisema niin mykistävän hieno, että alas ei voinut olla katsomatta. 
Pyöräilimme tuon vuoren ylös asti ja tämä kuva on otettu pyörän selästä matkalla vielä ylemmäs.

Tässä ei vielä ole tietoa loppumatkan haasteellisesta osuudesta....
Suosittelen valitsemaan tuolle reitille sähköpyörän, josta saa lopun haastavilla osuuksilla hieman apuja halutessaan. Me valitsimme loppuosuudeksi ns. haastavan reitin, sillä pohjalainen ei ihan heti aio antaa periksi...
Mitäpä sitä ei puolisonsa takia tekisi💗
Oi voi. Ei olisi kannattanut. Loppuosa oli  sillä valinnalla pystysuoraa rinnettä ylös kiipeämistä ja välillä tuntui, että metriäkään ei pyörä enää liiku. Eikä välillä liikkunutkaan. Puolisoni lykkäsi pätkän ensin omaa pyöräänsä ja haki sitten minun pyöräni, kun lähes konttaamalla kiipesin loppumatkan😅
Siltikin se lukeutui ehdottomasti matkamme parhaimpiin  kokemuksiin. Seuraavalla kerralla vuokraamme pyörät pitemmäksikin aikaa(sillä seuraava kerta tulee taatusti).

Vihdoin saavuimme pieneen vuoristokylään, jossa kaunis Lago di Ledro sijaitsi. Pakkohan siinä oli pulahtaa uimassa hikisen urakan jälkeen. 

Kävimme myös terassilla juomassa yhdet kylmät juomat ennenkuin lähdimme huomattavasti helpommalle paluumatkalle.

Seuraavana päivänä lähdimme taas autoilemaan(pakarat olivat julmetun kipeät pyöräilyurakasta). Tuttavien suosituksesta suuntasimme kohti Strada della Forraa, jota kutsutaan Italian kauneimmaksi tieksi(monien mielestä tie on jopa maailman kaunein ja hyvin vaarallinen ).
 Winston Churchillin kerrotaan kutsuneen tuota tieosuutta maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Se oli kyllä täysin maineensa veroinen!
Strada della Forran alkuosa oli vielä varsin turvallisen tuntuinen.


Voi Luoja, miten minua pelotti kyydissä oleminen, vaikka kuski olikin vakaa ja turvallinen. Henri Toivonen kävi mielessä monta kertaa... Yksi läheltäpiti-tilannekin koettiin paikallisen roskakuskin jyristäessä täyttä vauhtia vastaan puoleksi meidän kaistalla tuolla järkyttävän kapealla tiellä, jossa vaihtoehtona oli oikealla puolella vuorenrinne ja vasemmalla roska-auton kylki. Valitsimme roska-auton, jonka kanssa siipan sanojen mukaan jäi tyhjää väliin ruhtinaalliset 5 cm. Tuon rallipätkän jälkeen oli sykettä laskettava aika kauan(onneksi kapeimmalla kohtaa tietä oli liikennevalot ja vain yksi ajoneuvo kerrallaan päästettiin tunneleihin). Mutta todellakin upea ja kokemisen arvoinen tieosuus👍

Aamulenkkeily-reiteillä löytyi "ulkokuntosaleja", joissa oli hyvä lukuisten herkullisten pasta-annoksien takia tehdä katumusharjoituksia. Myös niitä kuuluisia jäätelöannoksia tuli syötyä hiukan enemmän kuin olisi ollut tarpeen...

Rivan kauneutta aamutuimaan.
Pizzaa ja tagliatellea.



Kun oli päivä autoiltu, olikin mukava taas siirtyä urheilun pariin. Suppailua oli helppo harrastaa Rivassa, sillä vuokraamoja löytyi lähistöltä useita.
Tässä ei vielä keinutakaan, mutta järvellä puolen päivän jälkeen nousee tuuli ja sitten ne haasteet alkavatkin....

Välillä mentiin siltojen alta ja piti varoa kopsauttamasta päätänsä.
 Sattumoisin tapasimme lähivuokraamossa italialaisen pojan, joka oli ollut koko viime kesän Suomessa Rukalla töissä. Hän tuntui tykästyneen kovasti Suomeen, mutta sateinen kesä oli ollut kammottava kokemus. Kerroimme tämän kesän olleenkin sitten päinvastainen. Hän kertoi, että syyskuu on vielä oikein kiva kuukausi lomailla Gardalla, sillä sää on silloin n. 25 asteen paikkeilla ja tukala helle on jo silloin ohi. Tosin nytkään helle ei äitynyt kovin tukalaksi missään vaiheessa, sillä Gardalla kävi koko ajan pieni mukava tuulenvire.

Yksi matkan hienoista nähtävyyksistä oli pikkuinen Tenno-järvi, joka oli kuin turkoosi smaragdi vuorten keskellä.Tuo väri oli suorastaan satumainen, eikä valokuvissa filtteriä tarvinnut.  
Sinne suuntasimme myös autolla, joka jälkikäteen harmitti, sillä sinne olisi vallan mainiosti voinut polkaista pyörällä Rivasta (pyörävuokraamon miehen mielestä sinne ei kannattanut pyöräillä). 
Järvellä voi harrastaa suppailua ja melontaa ja lähistöllä oli tietysti myös pieni ravintola, josta sai purtavaa. Puolen kilometrin korkeudella sijaitseva Lago di Tenno on käsittämättömän kaunis paikka💚Vesi on kirkasta ja puhdasta ja järvessä on saari, jonne voi halutessaan kahlata. Tennon alue oli myös yllättävän rauhallinen eikä turisteja ollut tungokseen asti.

Linnoja, kirkkoja ja museoita olisi ollut myös tarjolla kulttuurista kiinnostuneille, mutta meillä oli tällä lomalla nyt tarkoituksena keskittyä liikkumiseen ja luonnon ihasteluun.

Vielä oli jäljellä monta paikkaa, jossa piti ehtiä käymään. Seuraava kohde oli 3 km päästä Rivasta sijaitseva Cascata Varone. Siellä sijaitsi  kasvitieteellinen puutarha sekä  ainutlaatuinen vuorensisäinen joki uskomattoman hienoine vesiputouksineen.

Lisätietoa:https://www.gardatrentino.it/en/Varone-Waterfall-Lake-Garda/

Viimeisenä päivänä lähdimme kohti kuuluisaa Sirmionea, jonka tiesimme jo ennakkoon varsinaiseksi turistirysäksi. 
Matkalla poikkesimme viiniviljelmillä(niitä oli alueella paljon ja paikalliset viinit todella hyviä).  Tuliaisina kasseihimme päätyikin viiniä, yrttisuoloja ja öljyjä kotikokkailuja varten.



 Lähestyessämme Sirmionea punnittiin kuskin hermot, sillä ruuhkissa mateluun saa varata aikaa. Onneksi navigaattori osasi ohjata meidät pois ruuhkaisimmilta pätkiltä ja kuin ihmeen kaupalla saimme autonkin parkkiin niemen alkuosaan. Siitä olikin sitten pitkä taival linnakkeelle, johon emme menneet lainkaan sisälle. Kuumuus ja väenpaljous eivät houkutelleet ja päädyimmekin chillailemaan ja ihailemaan turkoosia järveä, joka kimalteli nimen molemmin puolin. 
Sirmionessa oli kiva käydä, mutta ei siellä päivää kauempaa viitsisi viettää😊
Tämä tarina kertoo siis vain meidän näkemyksemme Gardasta. Jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa Gardan kaupunkien joukosta. Joku rakastuu Malcesineen joku toinen taas Sirmioneen. Meille ehdottomasti paras paikka oli Riva, josta oli helppo lähteä kaikkiin näihin kohteisiin ja toisaalta se oli myös tällaisten liikkuvien ihmisten paratiisi. 

Sitten olikin aika jättää jäähyväiset ihanalle Gardalle ja kiittää mitä parhaimmasta matkaseurasta💗

Kunnes jälleen tapaamme...








lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kevät keikkuen tulevi....

Kuu kiurusta kesään,
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen,
pääskysestä ei päivääkään🌻

Tätä vanhaa lorua tulee vieläkin oppilaille hoettua. Jospa se heidänkin päähänsä tarttuisi ja tuo vanha kansanloru jatkaisi kulkuaan sukupolvilta toisille. 

Kaiken uuden keskellä voisi ajatella vanhojen perinteiden ja tapojen unohtuneen, mutta luokassani kyllä pyritään pitämään myös hyvät perinteet kunniassa.

Yksi juttu, jonka olen vuodesta toiseen tehnyt oppilaiden kanssa, on kevätseuranta.
Tämä perinne aloitettiin koulumme edellisen Markku-rehtorin kanssa ja luokkiemme ovissa olikin mitä hauskimpia oppilaiden piirroksia keväthavaintokaavakkeissa.

Myös Luonto-liiton sivuilta voi tulostaa lapsille omat kaavakkeet, joissa on pieniä tietojakin keväthavaintoihin liittyen. Klikkaamalla kuvaa pääset suoraan Luontoliiton sivulle.



Jotenkin kevään aikana omat aistit ainakin virittyvät ihan eri taajuudelle kaiken tämän lisääntyneen valon ja keväisen äänimaailman myötä.
Siksipä ajattelinkin, että nyt on juuri sopiva aika ottaa oppilaiden kanssa käyttöön ääni-bingo. Samalla tulee tehtyä happihyppely ulos ja viritettyä kuuloaisti tarkaksi.
Klikkaamalla kuvaa saat tulostettavan version. Kannattaa tallentaa se ensin koneelle, että aukeaa oikeassa muodossa.

Uudessa Luokanopettaja-lehdessä oli paljon asiaa toiminnallisesta oppimisesta ja pääsinpä minäkin siitä muutaman sanan sanomaan Marja Heikkilän tekemässä jutussa😊


Jouni Kallio, Liikkuva koulu-ohjelman ja Likes-tutkimuskeskuksen tutkija ja kouluttaja valottaa tarkemmin samaisessa lehdessä penkistä irrottautumisen hyödyistä!


Mutta nyt on aika siirtyä taas bloggaajan itsensäkin hetkeksi ulos tästä koneen ääreltä. Rocky-koira jo lyö tassulla siihen malliin, että on ollut peppu liian kauan penkissä kiinni...

Love First,
then Teach💜
Sari