Toukan salakirjoitusta 🐞

Tällainen aarre löytyi eilen lähimetsästä.

"Oppiäitini" luontoasioissa on ollut ystäväni Leena Franssila -Karvinen, jonka luontotietous on aivan omaa luokkaansa! Hän on mm. kirjoittanut kirjan "Takapihalta erämaahan, luonto-ohjaajan opas", miehensä Petteri Karvisen kanssa. Monta "hotline"-puhelua on tullut Leenalle otettua, kun on mennyt kiperän luontokysymyksen edessä sormi suuhun. Kiitos siis kaikesta avusta ja opista, jota olen vuosien varrella saanut! 

Joskus voi suunnitella kokonaisen metsäretken yhden teeman ympärille. Toukan salakirjoituksen etsiminen on lapsista ihan valtavan hauskaa! "Salakirjoitus" on kovakuoriaisen toukan syöntijälkikuvio, joka kaarnan alta löytyy. Parhaiten salakirjoituksia löytyy vanhoista kepeistä, joita metsässä lojuu siellä täällä. Tässä toteutuu taas sanonta "toisen roska on meidän aarre". 
Kerron tässä nyt muutamalla sanalla meidän menneiden vuosien toukka-retkien kulkua, josta voit sitten poimia parhaat palat, jos haluat tällaisen retken toteuttaa. 

Retki alkaa sillä, että viedään reput oman puun luo ja  lähdetään etsimään salakirjoitus -keppejä. Siinä meneekin aikamoinen tovi. Jokainen lapsen löytämä salakirjoitus on suuri aarre ja niitä on ihasteltava ja tarkoin tutkittava. 
Kun kaikille on löytynyt oma keppi, tutkimme jälkiä tarkemmin. Vertailemme kuvioita keskenään ja ryhmittelemme syömäkuvioita samankaltaisuuden mukaan. Pienten oppilaiden kanssa on mukava myös tutkia, löytyykö jäljistä opittujen kirjaimien muotoja. 
Netissä ja kirjoissa on kuvia, joista selviää, mikä toukka on ollut kyseessä. Niillä tiedoilla voi opettaja sitten metsässä loistaa, kun voi todeta "kappas, tuohan on kirjanpainajan salakirjoitusta" tai "kylläpä koivunmantokuoriaisella on ollut nälkä!"
Klikkaamalla ylimmäistä kuvaa, pääset alkuperäiselle sivulle, josta allaolevat kuvat on poimittu. 

Koivunmantokuoriaisen syöntijälkiä

Sitten onkin hyvä kertoa oppilaille, miten jäljet syntyvät kaarnan alle. Kuinka munista kuoriutuneet toukat etenevät kaarnan alla ja syövät kaarnan alle onkaloita liikkuessaan siellä. Voidaan yhdessä myös pohtia, mitä haittaa tuosta voi puulle olla. 
Isommille oppilaille opettaja voi halutessaan myös kertoa, että esimerkiksi kirjanpainajat ovat taloudellisesti merkittävin kuusta viottava tuholaissuku. Syömäkuviot katkaisevat nestevirtaukset, jolloin puun latvus ei saa enää kunnolla ravinteita. Puu alkaa siis kuivua vähitellen. Jos syömäkuvio menee rungon ympäri, puu kuolee.
Kun jokainen on tutkinut aikansa omaa keppiään, voidaan niillä leikkiä pienissä ryhmissä Kim- ja Myrkkysieni-leikkiä. 
Voidaan myös miettiä, mitä samaa näissä jäljissä ja kalligrafiassa on.

Sen jälkeen voidaan ottaa luupit ja lähteä tutkimaan, minkälaisia ötököitä ja möngertäjiä löytyy puiden kaarnan pinnalta, kivien alta ja kannoista. Tässä yhteydessä on mukava kerrata mitkä ovat hyönteisten - ja mitkä hämähäkkien tuntomerkit.

Jokaiselle retkellä leikimme myös muutaman juoksuleikin. Helpoimmin toteutettava on "vaihda puuta", jossa jokainen oppilas merkitsee oman puunsa vaikka repulla. Opettaja menee keskelle ja huutaa "vaihda puuta", jolloin oppilaat vaihtavat toiselle puulle ja ope yrittää sillä välin napata jonkun puun itselleen. Sitten vaihtuukin huutaja. Samalle puulle ei saa heti palata.

Evästauko on metsäretkien kohokohta! Eväät syödään oman puun alla, luonnon ääniä kuunnellen. Jokaisella oppilaalla on "oma puu", jonka alle palataan joka kerta. Monet entiset oppilaat ovat kertoneet käyvänsä vieläkin joskus omaa puutansa katsomassa ja Metsämörri-retkiä muistelemassa. 

Toukan salakirjoitukset otetaan tietysti mukaan retken päätteeksi. Niistä kirjoitetaan juttuja (esim. mitä toukka on siinä kirjoittanut), niiden päälle asetellaan sillkipaperia ja hangataan kuviot talteen, ne saa myös halutessaan viedä kotiin.
On myös hauska tutustua tähän artikkeliin, jossa kerrotaan Emma Lappalaisen tekemästä taiteesta. Taideteos pohjautuu toukan syöntijälkien kuviointiin. 

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/509586-vanhat-menetelmat-ja-luonnon-luoma-taide-inspiroivat-emma-lappalaista

Voisiko luokassakin toteuttaa taidetta, joka muistuttaisi salakirjoitusta? Tehtäisiinkö teokset muovailuvaha"runkoon" kaivertamalla vai  maalaamalla kalligrafia-tyylillä?

Ja takuulla ensimmäisen toukkaretken jälkeen oppilaat havainnoivat aina metsässä kulkiessaan toukkien salakirjoitukset!  

Äitienpäivän lähestyessä luvassa on jotain myös äidille. 
Viime vuonna teimme oppilaiden kanssa lahjakortin äidille ja vaihdoin nyt siihen vain oikean päivän, että sitä voi käyttää myös tarvittaessa tänä vuonna. Sen saat tulostettua klikkaamalla kuvaa (ei aukea oikeannäköisenä kännykällä):

Ps. Muistathan, että tykkäämällä Toiminnallista elämää Facebook- sivusta, saat uusimmat päivitykseni heti uutisvirtaasi. Voit myös ilmoittautua sähköpostilla blogin seuraajaksi.

Love first,
then Teach 💜
Sari

Metsän digi-rata!

Metsä, tuo ihana oppimisympäristö💚

Olen asunut koko elämäni, opiskeluaikoja lukuunottamatta, maalla. Maaseudulla minua viehättää erityisesti ympäröivä luonto. Luonnollista siis onkin, että siirrän oppilaani usein ulko-opetukseen (välillä ulkoruokintaankin....) .

Kävin Metsämörri-ohjaaja -koulutuksen jo nuorena opettajana ja se antoi lisää eväitä opetuksen suunnittelemiseen metsässä. Lähinnä sieltä jäi muistoksi mukavia luonnossa toteutettavia leikkejä.
 Paljon on vuosien aikana tullut keksittyä opetettaviin asioihin sopiva metsäleikkejä ja niistä oppilaiden kanssa on vuosien saatossa muovautunut variaatio poikineen...

Itse oppiaineet voi halutessaan kaikki opettaa osittain

ulkona.
 Me olemme pitäneet  metsässä ja niityllä mm. lukuisia kuvaamataidon, ympäristöopin, matematiikan ja äidinkielen tunteja. 
Olemme näytelleet, askarrelleet, juosseet, rakentaneet, laskeneet ja kiipeilleet monet monituiset kerrat koulun lähimetsikössä, josta onkin  tullut oppilailleni hyvin rakas paikka.
Suurkiitos kuuluukin metsän omistajalle,  Antti Sissalalle, jolta lupa kaikenlaiseen metsässä puuhailuun on aina myönnetty!

Mikä metsässä sitten oppilaita viehättää?
Heidän omien sanojensa mukaan metsässä on niin rentoa ja rentouttavaa! Enpä paljon paremmin osaisi tuota kuvailla. 
Oman lisänsä hauskuuteen tuo tietysti koulukoirani Siiri, jota oppilaani rakastavat. 

Voi olla, että metsään tottumaton lapsi kokee metsän oppimisympäristönä aluksi pelottavanakin paikkana, mikäli kotona ei ole tapana luonnossa liikkua. Minullekkin tällainen tapaus on tullut vastaan kerran työvuosieni aikana. Silloin tarvittiin kaksi retkeä ja paljon opettajan fyysistä vieressäoloa, ennenkuin metsä alkoi tuntua jo mukavalta ja turvalliselta paikalta. Sen jälkeen tuo lapsi olisi halunnutkin metsään vaikka joka päivä.

Nyt kun digitaalisuuden määrä lisääntyy kouluissa, voidaan se nähdä esteenä luonnossa liikkumiselle. Mutta jospa nämä kaksi asiaa voitaisiinkin yhdistää ja kuljettaa niitä rinta rinnan ja sulassa sovussa. 
Siitä esimerkkinä tein Metsän digi-radan, joka on helposti toteutettava digitaalinen luontopolku. Sen voi toteuttaa luontopolkuversiona, jolloin tehtävät kannattaa suurentaa ja leikata erikseen jokaiselle pisteelle. Tai oppilaat voivat kulkea monisteet käsissä ja suorittaa tehtävät merkityillä rasteilla. 

Metsän digi-rata, QR -versiona tässä(klikkaamalla kuvaa, aukeaa tulostettava materiaali) :

Ja linkkiversiona tässä:

Molempien ratojen lopussa on myös pieni itsearviointi.

(tämä kuuluu siis osana noihin aiempiin tulostusmateriaaleihin).
Koulun pienimmille tein radan, jossa QR-(tai kuva)kortit viedään koivun, männyn, sammaleen, kiven, puolukan ja mustikan luokse. Siellä tunnistellaan alkukirjaimia, lasketaan tavuja ja kirjaimia metsässä.

Lisäksi seuraavissa postauksissa on tulossa PALJON muuta hauskaa metsäpuuhaa🌲
(muistathan, että näet aina uusimmat postaukset tykkäämällä Toiminnallista elämää Facebook- sivusta
tai ilmoittautumalla sähköpostitse tilaajaksi oikeassa valikossa olevan laatikon kautta)

Stay tuned!

Love first,
then Teach 💜
Sari

Opettaja vuonna 2017

Opettaja loikkii digiloikkia, vaikka ei oikeastaan aina edes tiedä, mihin loikitaan.
Hän opettaa koodausta, vaikka ei välttämättä itse ymmärrä koko homman ideaa.
Hän leikkaa ja laminoi tuntikausia, että saisi aikaan 10 minuutin motivoivan harjoituksen oppilaille.
Hän murehtii, pitäisikö ottaa opetukseen Mindfulnessiä vai olisiko sittenkin parempi laittaa lapset rauhoittumaan metsään. Luonto kun on myös otettava opetuksessa huomioon.



Pinterest pursuaa ideoita, jotka kunnon opettajan pitäisi ehtiä toteuttamaan. Kun opettajan voimat ehtyvät, löytyy lähistöltä aina kollega, jonka voimavarat näyttävät ehtymättömiltä. Hänen vuorokaudessaan on tunteja enemmän kuin muilla.
Löytyy myös kollega, joka tietää aina kaiken paremmin kuin muut. Hänellä on lakipykälät ja direktiivit hallussa, eikä hän koskaan sortuisi tekemään mitään sääntöjen vastaista. Kuten vaikka antamaan 3 kynää vuodessa oppilaille, jos kaksi on se säädetty määrä.

Sitten on vielä niitä, jotka eivät jaksa . Koskaan. Eivätkä mitään. Kaikki uusi kauhistuttaa, mutta niin kauhistuttaa vanhakin. "Voi Luoja päästä minut jo pois täältä", sopii hyvin heidän suuhunsa.
Olla opettaja vuonna 2017, on muuta kuin opettamista. Se on ohjaamista oppimiseen. Se on itsensä haastamista päivittäin. Jatkuvaa uuden oppimista. Sähköistä verkostoitumista ja samalla perinteiden vaalimista. Innostumista ja onnistumista! Mutta myös epätoivoa ja pettymyksiä. Liian pitkiä palavereita, lukuisia täytettäviä lomakkeita, Wilman päivittämistä ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Arviointi on kokonaan oma lukunsa. Arvioi! Jatkuvasti! Kaikkea! Arvioi yksilöä, ryhmää, paria, luokkaa...Arvioi monialaista toteutumista, oppiaineita, työskentytaitoja, osallistumista ja ilmiöitä. Laita lapset arvioimaan toisiaan. Muista, että samalla sinua arvioidaan: kuinka opetat, eriytät, toiminnallistat, annat haasteita ja pysyt ajan hengessä. Ja eivät kai ne ole sinun oppilaitasi, jotka pihalla riitaa haastavat ja kiusaavat? Opettajan vika. Tietenkin.
Ja silti. Jotkut asiat ovat ja pysyvät: Oppilaiden ilot ja surut! Niitä täytyy opettajan jaksaa kuunnella . Lopulta SE on se opettajan tärkein rooli. Läsnäolo. Sille täytyy jäädä aikaa kaiken tuon aherruksen keskellä. Se hetki, kun oppilas käpertyy kainaloon tai ottaa kädestä kiinni. Hän tietää, että on olemassa aikuinen, johon voi luottaa ja joka odottaa koululla. Suurelle osalle oppijoista opettaja on vain yksi aikuinen muiden läheisten aikuisten joukossa. Mutta joillekin, opettaja saattaa olla elämän ainoa pysyvä asia 💓

Love first,
then Teach💜
Sari S.

Bloggailun alkumetreillä

Toiminnallista elämää!

Blogin pitäminen on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Aikaa sen aloittamiselle ei vain ole oikein löytynyt. Lukuisat kollegoilta ja ystäviltä tulleet pyynnöt, ja nyt kirjani ilmestyminen, saivat minut viimein ryhtymään toimeen.

Blogini nimeksi muovautui Toiminnallista elämää, koska tärkeimpiä aiheita blogissa tulevat olemaan toiminnallinen oppiminen, luontokasvatus (+puutarha) sekä tietysti liikunta. Rönsyilevän luonteeni tuntien, blogin aiheet voivat välillä poiketa varsinaisesta linjasta.

Jaan myös blogini kautta materiaalia ja ideoita toiminnalliseen oppimiseen, mutta myös omaan liikkumiseen ja hyvinvointiin. Liikuntavinkit voivat olla ohjeita selän hyvinvointiin tai vaikkapa YouTube-videoita treeneihin. Ja koska olen intohimoinen puutarha- ja metsäihminen (teemme oppilaiden kanssa paljon metsäretkiä ja pidän heille puutarhassani kotitalous- ja luontokasvatustunteja) ei puutarha- ja metsäpäivityksiltään voida blogissa välttyä. 

Minulta kysytään usein, mistä kaikki ideat oikein syntyvät. Hyvin usein ne syntyvät ihan itsestään, yön aikana. Aamulla herätessäni näen aivan selvästi, kuinka joku pohtimani asia on parasta tehdä. Aamun tunnit hiljaisessa talossa ovatkin tuotteliainta aikaani. 
Toisaalta aivojeni kovalevylle on saattanut tallentua joku asia, jonka sitten sovellankin ihan uudessa yhteydessä tai yhdistelen useampaa ideaa kokonaisuudeksi. Eli ns. "parastan" jo olemassaolevia leikkejä/harjoituksia senhetkiseen oppimistilanteeseen sopivaksi.
 Näin myös toivon blogini lukijoiden toimivan. Napatkaa idea sieltä ja toinen täältä ja tehkää niistä vapaasti itsellenne ja luokallenne sopivia. Niinhän se on, että se mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle...

Tässä ensimmäisessä blogitekstissäni haluan esitellä teille upouuden kirjani Peppu Irti Penkistä, joka sisältää reilusti yli 150 harjoitusta toiminnalliseen oppimiseen
Viime kesänä sain puhelinsoiton PS-kustantamolta. He kysyivät, haluaisinko koota kaikki toiminnalliset ideani yksiin kansiin. Niinpä viime kesän ja talven aikana olen koonnut kasaan vuosien aikana kertyneistä ideoista  mahdollisimman monipuolisesti harjoituksia. Kirjassa on myös muhkea, harjoituksiin liittyvä, liitepaketti materiaaleista.

Kirjan nimi sai alkunsa PIP- metodista(Peppu Irti Penkistä), jota olen toteuttanut jo hyvin pitkään (opettajavuosia on nyt takana 25). Tuo nimitys on alettu sittemmin yhdistää ajatukseen liikunnan ja toiminnallisuuden lisäämisessä koulupäivän aikana.

Toiminnallisella oppimisella käsitetään usein pelkästään liikkuminen luokassa, mutta toiminnallisuus on paljon muutakin.
 Kirjassani on, liikuntaa lisäävien tehtävien lisäksi, paljon muita toiminnallisia harjoituksia lähes jokaiseen alakoulun oppiaineeseen. Kirjasta löytyy mm. lautapelejä, korttipelejä, draamaa ja käsillä tekemistä. Siellä puuhastellaan viikinkien, gladiaattorien ja Mayojen parissa sekä tehdään mm. katsaus  Suomen historiaan perinneleikkipelin avulla. Yhteiskuntaopin minä-laatikon rakentaminen antaa puolestaan lapsille mahdollisuuden hahmottaa paremmin oma itsensä maailmankaikkeudessa.
Digi-taidoista mm. koodaus on saanut myös omat, toiminnalliset harjoituksensa. Kirjassa esittelen myös luokkani suosituimmat jako- ja kertolaskuleikit sekä sanaluokkapelit.
Lisäksi kirjasta löytyy mm. laaja osio kielten toiminnalliseen opetukseen. Kieliin kun ei toistaiseksi ole paljoa suomenkielistä toiminnallista materiaalia saatavilla. 
Koska toimin Metsämörri-ohjaajana, halusin kirjaan myös joitain luonnossa toteutettavia leikkejä. 

Lukumäärällisesti kirjassa on eniten matematiikkaan ja äidinkieleen liittyvää toimintaa, johtuen näiden aineiden runsaasta tuntimäärästä alakoulussa. 
Mikäli toiminnalliset ideat kiinnostavat, pääset kuvaa klikkaamalla ennakkotilaaman kirjan tästä Vip-tarjouksella: 

 

Allaolevasta videosta pääset puolestaan kurkistamaan 

pienen välähdyksen verran luokkani toiminnallisiin 

puuhiin lukuvuonna 2016-17.

*Kuvissa ja videoissa esiintyviltä lapsilta ja heidän vanhemmiltaan on kysytty lupa videon julkaisemiseen. 

Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi pääset lataamaan tästä myös pääsiäisen kirjoituskalenterin. 

Voit ilmoittautua sähköpostilla blogini seuraajaksi. Se onnistuu, kun kirjoitat sivun oikeassa reunassa olevaan palkkiin sähköpostiosoitteesi. Voit myös seurata Facebookissa Toiminnallista elämää, jolloin saat uusimmat päivitykseni suoraan uutisvirtaasi. 

Olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi💜

Love first,

 then Teach

Sari S.