lauantai 20. toukokuuta 2017

Huomaanko hyvän?


Lukuvuoden päättyessä meillä opettajilla on usein haikeutta rinnassa. Tutut oppilaat jatkavat matkaa toisen opettajan siipien suojissa ja me voimme vain toivoa heille kaikkea hyvää elämäntaipaleelle. Minulla itselläni on taipumus kiintyä valtavasti oppilaisiini. Joidenkin luokkien kanssa synkkaa alkumetreiltä poikkeuksellisen hyvin ja heistä luopuminen on välillä hyvinkin vaikeaa. 


Kuva : Suvi Hosionaho/Järviseudun Sanomat

Vietämme aikaa oppilaiden kanssa usein enemmän kuin vanhemmat omien lastensa kanssa päivän aikana. Sen takia on suorastaan kummallista, jos kiintymyssuhdetta lapsiin ei tuona aikana synny. Erityisasiantuntijana Järvi-Pohjanmaan TerapiaPolulla  työskentelevä tuttavani Anne Mariapori sanoi minulle kerran ihmettelevänsä sitä, että ei muista meidän monivuotisen tuttavuuden aikana minun kertaakaan moittineen oppilaitani tai luokkaani hankaliksi. Se ei kerro tietenkään siitä, etteikö luokkani olisi joskus ollut vaikea ja hankala. Se kertoo vain siitä, että sinnikkäästi yritän niissäkin tilanteissa nähdä lapsissa vain sen kaiken hyvän, joka jää häiriökäyttäytymisen taakse. Ihminen kun tuppaa näkemään aina ne puolet ihmisistä, joihin keskittyy. 


Arviointia


Arvioinnissa on, uuden OPS:in mukaisesti, ryhdytty keskittymään juuri tähän positiivisen palautteen antamiseen ja kannustavaan asenteeseen koulunpäivän aikana. Olen aina sanonut, että hyvällä saa niin paljon enemmän aikaan kuin pahalla. Tästä haluaisin mainita yhden oppilasesimerkin. Eräs oppilaan äiti kertoi tämän tarinan minulle paljon tapahtuman jälkeen. Poika oli tulossa kolmannelle luokalle ja oli kesän aikana jännittänyt valtavasti ensimmäistä koulupäivää. Viimeiset yöt ennen koulun alkua olivat menneet valvoessa. Hänellä oli ajatus, että hän on todella huono äidinkielessä eikä voi mennä kolmannelle luokalle. Hän ei osannut kuulemma kirjoittaa kunnolla, eikä oikein lukeakaan. Oli oikeastaan onni, että en tiennyt noista peloista mitään, kun koulu alkoi. 
Pojan kirjoittaessa jotain vihkoonsa ensimmäisenä päivänä, seisoin hänen vieressään ja kehuin spontaanisti, kuinka valtavan kaunis käsiala hänellä on.
 Poika oli kotona kertonut silmät loistaen, kuinka ope oli sanonut, että hänellä on niin kaunis käsiala! Ja että koulussa oli niin kivaa!! Äidin kanssa jälkeenpäin jutellessani kerroin, että noissa tilanteissa opettaja tekee aina ratkaisunsa: huomaako hyvän vai tarttuuko huonoon? Olisin toki voinut tarttua siihen, että sanoissa oli paljon vielä geminaattavirheitä ja muuta korjattavaa, mutta niitä työstetään sitten muulla tavoin.  Kyyneleet taisivat olla tuossa hetkessä sekä helpottuneen äidin että kommenteista kiitollisen opettajan silmissä.

Kuinka monin tavoin oppilasta voikaan päivän aikana kannustaa?
Tässä muutamia lauseita käytettäväksi helppoon jatkuvaan arviointiin:

*Hienoa, miten osaat kuunnella toisten mielipiteitä.
* Mahtavaa, et anna koskaan periksi hankalissakaan tilanteissa!
*Sinulla on hyvä asenne äidinkielen/matikan/musiikin jne. opiskelussa.
* Minusta on hienoa, kun olet aina valmistautunut kokeisiin/esitelmiin ym. niin perusteellisesti.
* Yrität aina parhaasi!
*Olet aina avulias luokkatovereitasi/opettajaa kohtaan.
*Ryhmässä toimiessasi, osaat hienosti ottaa vastuun töistäsi.
* Rohkaiset muita oppilaita omalla esimerkilläsi.
* Otat innokkaasti haasteita vastaan!
*Ratkaiset luovasti erilaisia ongelmia.
*Toimit ihailtavasti pienempien oppilaiden kanssa.
* Olen iloinen siitä, miten huolehdit omista ja koulun tavaroista.
* Olet tunnollinen läksyjen tekijä.
*Kirjoitat kauniita kirjaimia!
* Sinulla on mahtava mielikuvitus!
* Olet esimerkillinen liikkuja ja tsemppaaja liikuntatunnilla.
* Olet korvaamaton apu opettajalle.
*Et pelkää kokeilla uusia asioita.
* Olet mestari tietokoneiden kanssa!
* Et koskaan luovuta suurenkaan haasteen edessä.
* Olen ylpeä sinusta, koska____________
* Olet kehittynyt valtavasti___________
* Olet taitava________________


Järviseudun Sanomat kävi vierailulla tutustumassa Peppu Irti Penkistä-meininkiin.



Hymiö-kortit


Mikäli huumoria riittää ja luokassasi käytetään hymiöitä, voi niitäkin käyttää arvioinnissa. Esimerkiksi näin pienien korttien muodossa. Kuvaa klikkaamalla pääset tulostettavaan versioon.




Arviointi on teetättänyt tänä lukuvuonna monelle paljon töitä. Itse päädyin tekemään jatkuvan arvioinnin tueksi liikuntaan lukuisia sportfolioita, laaja-alaisiin jokaiseen omat itsearviointikaavakkeensa, päivittäiseen käyttöön oppilaiden omat arviointivihkot (joita käytettiin etenkin kädentaitojen itsearvioinnissa) , työskentelytaitoarviointilomakkeet ja lukuisia muita arjen pieniä arviointi-apuja. Mutta niistä sitten lisää asiaa ensi syksyn aikana. 
Syksyn aikana alkavat myös Peppu Irti Penkistä -koulutukset useammalla paikkakunnalla. Olet enempi kuin tervetullut mukaan toiminnallisen oppimisen vauhdikkaaseen koulutukseen! Ota rohkeasti yhteyttä, jos haluat tietää lähistöllä olevista koulutuksista!


 Love first,
 then Teach💜
Sari



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Rinnakkaistarinan kirjoittaminen
-Google käyttöön!


Kuukausittain vaihtuvat kirjoituskalenterit ovat olleet luokassani suuri menestys. Niiden lisäksi olemme pyrkineet kirjoittamaan monella muullakin tavalla. Kymmenisen vuotta sitten otin käyttöön ns. äänettömät paritarinat, jotka ovat aina valtavan mieluisia oppilaille. Äänettömissä paritarinoissa joko opettaja tai oppilaspari päättää otsikon ja se kirjoitetaan wordiin valmiiksi. Sen jälkeen alkaa hiljaisuus. Oppilaat muuttuvat mykiksi, eivätkä saa puhua ennenkuin tarina on valmis. Kumpikin kirjoittaa vuorollaan tarinaa eteenpäin seuraavaan pisteeseen asti, josta toinen oppilas sitten jatkaa. Syntyneet tarinat tulostetaan ja liimataan molempien tarinavihkoihin muistiin. Oppilaat saavat myös halutessaan kuvittaa tarinan Paintilla tai piirtämällä perinteisesti vihkoonsa. 

Elokuussa ilmestyvässä kirjassani on myös vinkki erilaiseen, toiminnalliseen tarinatuntiin. Se on luokkani yksi suosikkiharjoituksista tarinoiden tiimoilta.( Muistathan, että tilaamalla kirjan oikealla valikossa olevaa kirjan kuvaa klikkaamalla, saat kirjan VIP-hintaan.)

Tänään ajattelin kuitenkin havainnollistaa uudenlaisen tavan kirjoittaa tarinoita digitaalisuutta hyödyntäen. Tarina kirjoitetaan Google Slidesiin siten, että tarinassa kulkee vierellä koko ajan ns. rinnakkaistarina. Lukijalle annetaan vaihtoehtoina kaksi tarinan etenemistapaa, joista hän joka kerta valitsee suunnan, johon haluaa tarinan etenevän. Tällaisen tarinan kirjoittaminen vaatii jo jonkun verran enemmän hahmottamiskykyä ja kärsivällisyyttä kuljettaa kahta tarinaa rinnakkain. Toisaalta se antaa innokkaille kirjoittajille mahdollisuuden ihan uudenlaiseen kirjalliseen tuottamiseen. Myös pojat innostuvat, kun saavat tehdä tarinaa koneella ja tekstin tuottaminen on näin helpompaa. 
Tein tästä mallivideon katsottavaksi ja myös ohjevideon tällaisen kirjoituksen tekemiseen Googlella.

Mallivideo:




Ohjevideo:




Tekstiruuduista voi muokata mieleisensä näköisiä esimerkiksi näin(tämä ei ole linkki, vaan mallikuva):


tai näin:


Tsemppiä viimeisiin päiviin!

Love first,
then Teach💜
Sari



tiistai 9. toukokuuta 2017

Nyt ope liikkuu!

"Liike on lääke"- sanonta lienee meille kaikille tuttu. Liikunta näyttelee minun elämässäni suurta roolia. Se auttaa jaksamaan arjessa ja töissä, vähentää stressiä, parantaa some-niskan aiheuttamia ryhtiongelmia ja antaa hyvää oloa niin paljon, etten voisi kuvitella elämää ilman jonkunsorttista liikuntaa.

Olen henkilökohtaisesti erittäin huono lähtemään saleille liikkumaan. Yritän löytää arjesta mahdollisuuksia liikkumiseen, sillä esimerkiksi kuntosalit eivät vain ole minun juttuni. Näissä jatkossa täällä jakamissani harjoituksissa onkin pointtina se, että niitä voi suorittaa oman kodin ja pihapiirin alueella, vaikka omien lasten leikkejä vahtiessa. Minulla on iso koira, jota pitää säännöllisesti lenkittää ja se antaa minulle säännöllistä ja pelastavaa arkiliikuntaa. Koiran kanssa metsässä samoillessa teen usein erilaisia lihaskuntoharjoituksia. Totesin, että samallahan nämä metsäkeikat voi hyödyntää treeniajaksi, kun koira touhuilee nenä maata viistäen omia juttujaan.

Tällä kertaa kuvasin pienen treenivideon kuitenkin meren äärellä Kreikassa. Toimin Tjäreborgin Pilates-matkojen vetäjänä ja käväisin, lumisateeseen kyllästyneenä, äkkilähdöllä vappuna tutkailemassa seuraavaa matkakohdetta. (lisätietoa treenimatkoistani löytyy täältä: https://www.tjareborg.fi/pilatesmatka-rodokselle  )



Siellä tulikin sitten mieleeni, että voisihan näitä omia aamutreenejä laittaa vihdoinkin videolle, kun on tullut niitä jo monta vuotta jumpparyhmäläisilleni luvattua. Vedän viikottain Terve selkä-, ÄijäPilates-, Tehotreeni-, ja  Pilates-ryhmiä. Liikuntaryhmiä olen ohjannut jo yli 20 vuotta, mutta Pilateksesta hurahdin täysin kymmenisen vuotta sitten ja kouluttauduin sitten itsekin Pilates-ohjaajaksi. Eli aika paljon treeneissäni on aina Pilates-vaikutteita sen ryhtiä ja rankaa hoitavien vaikutusten vuoksi. 
Ryhmäläisteni joukossa on hurjia tarinoita siitä, kuinka uhkana oleva selkäleikkaus on saatu väistettyä Pilateksen avulla, miten jatkuvat iskias-kivut ovat jääneet historiaan jne.
Olen erityisen iloinen siitä, että miehet ovat löytäneet myös Pilateksen. Äijä-Pilates-porukka on tunnustanut ajatelleensa ensin, että se on jotain "akkojen humpuukihommaa" ja heidän ensimmäinen kertansa jumpassa on luultavimmin ollut valistuneen vaimoväen ansiota. Ensimmäisen Pilates- tunnin jälkeen totuus on kuitenkin selvinnyt nopeasti äijille itselleenkin. Lihasten tutina tunnilta poislähtiessä ja kommentit "luulin, että mun vatsalihakset on hyvässä kunnossa" kertovat siitä, että tunnilla on tehty kovasti töitä😃

Syvät vatsa- ja selkälihakset ovat kaiken liikkumisen A ja O. Ne ovat mukana jokaisessa kehon liikkeessä. Ne tukevat selkärankaa ja suojelevat selän nikamia. Vaikka ulkonäön kannalta on mukava, kun on pyykkilautavatsa, on kuitenkin terveyden kannalta tärkeämpää, että syvät, rankaa tukevat, lihakset ovat vahvat. Pilates on niiden vahvistamisessa ykköslaji!

Tässä pienessä videossa keskitytään keskivartalon vahvistamiseen kuntopiirin omaisessa harjoituksessa. Koko sarjaa tehdään vähintään kaksi kierrosta, mutta mielellään jatkossa kolme kierrosta. 
Kaikissa (varsinkin lankkuhyppelyssä) pitää keskivartalon korsetin olla tiukkana. Mikäli sinulla on välilevyongelmia, suosittelen tekemään hyppelyn sijaan pelkkää askeltamista. Tee jokainen liike hallitusti niin, että kaikki liike lähtee aina keskivartalon aktivoimisesta. Tee jumpan alle hyvä lämmittely!

Jatkossa on luvassa pehmeämpiä selänhoito-harjoituksia, mikäli tämä lihaskuntotreeni ei tunnu sinulle sopivalta.

Ja sitten ei muutakuin jumppavermeet päälle ja liikkumaan. Valitan kuvan pientä kokoa. Se on kuvattu tabletilla pystyasennossa ja muokattu i moviella, joten videota ei saa zoomattua isommaksi. Hieman suuremmaksi sen saa koko näytön tilassa (jumppa kannattaa katsoa vaikka läppärillä, sillä se näkyy suurempana).

Klikkaamalla kuvaa pääset YouTube-videoon.



Näitä liikkeitä voi sovellutusti tehdä myös liikkatunnilla(nurmijumppana) isompien oppilaiden kanssa.

Jos toukokuun viimeisissä päivissä on väljää, voisi oppilaatkin laittaa pelaten liikkumaan. Olettekos koskaan kokeilleet oppilaiden kanssa liikunta-muistipeliä? Siinä muistamisen lisäksi liikutaan löydettyjen parien ohjeiden mukaan. 
Muistipelissäni on 24 korttia eli yhteensä 12 erilaista liikettä. Peliä kannattaa pelata pareittain tai max kolmen hengen ryhmissä.

Tämä on myös kiva kesäpeli omien lasten kanssa pelattavaksi. Lasten muisti vain on niin paljon parempi kuin meidän aikuisten, että luultavimmin lapsi saa tehdä suurimman osan liikkeistä😄

Oman liikunta-muistipelisi pääset lataamaan tästä (mobiililaitteella avatessa liite ei näy oikeanlaisena. ) Tulosta kaksi kappaletta näitä 12:sta liikettä ja laminoi ne valmiiksi, niin saat mukavat välipalaliikuntakortit luppohetkiin. 



Jos toukokuun kirjoituskalenteri kiinnostaa, sen löydät tämän linkin takaa:


Love first,
then Teach 💜
Sari






perjantai 5. toukokuuta 2017

Keksijäpaja

Viime vuonna pääsimme oppilaideni kanssa tutustumaan Tampereen teknologiakylään useampiin kohteisiin lapsuudenystäväni, Melutan insinööri Jari Saukon, kutsumina vieraina. Jari oli seuraillut toimiani, missäpä muualla kuin Facebookissa, ja ajatteli, että saattaisin olla hulluja ideoita toteuttavana opettajana kiinnostunut myös ns. keksijätoiminnasta.
Tartuin samantien kutsuun! Hommasimme kyytirahat kasaan ja matkasimme oppilaideni ja työkokeilija Rosan kanssa kohti Tamperetta.

Retki oli arvatenkin ikimuistoinen sekä oppilaille että meille aikuisille. Vierailimme Melutalla ja pääsimme paikkoihin, joihin vain harvat pääsevät. Mm. Microsoftin testilaboratorio oli verrattavissa lasten silmissä johonkin pyhään paikkaan. Siitä on riittänyt keskustelua, muistelua ja ihmettelyä pitkäksi aikaa. Oppilaat saivat myös vuorollaan ajaa jättisuurta OIKEAA kauko-ohjattavaa kauhuria, joka painoi muutaman tonnin.
      


Vastavuoroisesti me kutsuimme Jarin luokkaamme vierailulle ja hänen tuloaan odotettiin niinkuin kuuta nousevaa. Jari oli noussut lasten silmissä Pelle Pelottoman rooliin omistamiensa lukuisten patenttien ansiosta.
Tuolloin järjestimme luokassa keksijäpajan. Jo päivän nimi oli niin houkutteleva, että lapset kihisivät jännityksestä. Heille annettiin mahdollisuus visioida ja kehittää mitä hulluimpia juttuja. Jarin opettamina lapset oppivat, että ei ole älyttömiä ideoita, vain taivas on rajana innovaatioiden kehitämisessä. Hän muistutti myös, että maailman kaikki suurimmat keksinnöt olisivat jääneet keksimättä, jos olisi ajateltu, että " ei tämä kuitenkaan voi onnistua".
Oppilaani pääsivät kukoistamaan huikealla heittäytymisellä. Heidän korkealentoinen ajattelukykynsä sai välillä vierailijatkin hämmästymään sitä, minkälaisista aiheista päivän aikana keskusteltiin. Oppilaat pohtivat yhden oppilaan aloitteesta mm.aikadilataatiota (=ajan vääristymää, huom.10 vuotiaana!)  ja heidän terävät kysymyksensä ja pohdintansa saivat vierailijat kyselemään minulta, kuinka tuonikäinen  voi osata ajatella tuolla tasolla. 
Oppilaiden joukossa oli selvästi tulevia patentin omistajia ja yhdelle tytölle tarjottiinkin jo Microsoftin vierailun aikana töitä, heti kun hän kasvaisi siihen ikään. Hänen uskomattoman terävät kysymyksensä saivat Microsoftin henkilökunnan välillä aivan hämilleen.
Miten voisimme koulussa enemmän ruokkia luovuutta? On mielestäni tärkeää antaa oppilaiden ajatuksille siivet ja rohkaista vieläkin enemmän tuottamaan omia juttuja. Kuvismallien kopiominen opettajan tekemästä mallista, tasaisen tappava kirjaan puurtaminen, neljän seinän ja pienen pulpetin ääreen rajoittuva toiminta, ovat omiaan tuhoamaan oppilaiden luovuuden.
Keskustelua on käyty myös siitä, että Pinterest on opettajan luovuuden "tappaja". On niin helppoa napata sieltä valmiita ideoita siinä, missä ennen oli pakko keksiä itse.
Osittain allekirjoitan tuon argumentin, osittain en. Kiireisen arjen pelastus on jonkun valmiiksi ideoima malli, mutta toisaalta, jos kaikki luokan luova toiminta pohjautuu Pinterestiin, ollaan mielestäni hakoteillä. Aivot tarvitsevat töitä pysyäkseen virkeinä. Tässäkin, niinkuin monessa muussa asiassa, kohtuus on avainsana.
Minäkin surutta käytän Pinterestin loputonta ideapankkia kiireisen päivän pelastuksena 😊

Nyt halusin tehdä jotain, jolla voisimme innostaa oppilaita keksimään jotain ihan itse tai pienissä ryhmissä. Kysymys ei ole mistään maailmankaikkeutta räjäyttävistä ideoista, vaan pienistä jutuista, joita voisi koulussa kokeilla toteuttaa vähillä välineillä. Tarkoitus ei ole siis tehdä oikeita tuotteita, vaan ns. pienoismalleja ja "protyyppejä" tyyliin "tää olis tällainen aurinkoenergialla toimiva puhelin..."
Koska tällaiset kalenterijutut on niin "mun juttu", tein tämänkin tehtävän kalenterityyliin. Ota talteen, jos tuntuu, että voisit joskus luokassasi toteuttaa. Laitoin vinkkiosioon ehdotukseksi joitain tavaroita, joita tehtävässä voisi käyttää. Opettaja voi itse valita koulun varaston materiaaleista muutakin sopivaa rekvisittaa keksintöjen tekemiseen. Kuvaa klikkaamalla aukeaa tulostettava versio.

Tässä kohtaa kannattaa myös tutustua historian tärkeimpien keksintöjen top 10:een. Yhden aiheeseen liittyvän linkin löydät tästä: http://www.ts.fi/teemat/tiede/584538/Kaikkien+aikojen+keksinnot

Tulevaisuuden tekijät ovat tämän päivän nuoria. He tarvitsevat omaan itseensä liittyviä taitoja monipuolisesti: kykyä innovatiiviseen, kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun sekä opittujen tietojen soveltamista ja vuorovaikutustaitoja. Uuden OPS:in muuttaminen teoriasta käytäntöön tarvitsee kokeilevia ja innostuneita opettajia sekä oppilaita ja tietysti myös ripauksen "luovaa hulluutta". 


Love first,
then Teach💜
Sari

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Toukan salakirjoitusta 🐞

Tällainen aarre löytyi eilen lähimetsästä.
"Oppiäitini" luontoasioissa on ollut ystäväni Leena Franssila -Karvinen, jonka luontotietous on aivan omaa luokkaansa! Hän on mm. kirjoittanut kirjan "Takapihalta erämaahan, luonto-ohjaajan opas", miehensä Petteri Karvisen kanssa. Monta "hotline"-puhelua on tullut Leenalle otettua, kun on mennyt kiperän luontokysymyksen edessä sormi suuhun. Kiitos siis kaikesta avusta ja opista, jota olen vuosien varrella saanut! 

Joskus voi suunnitella kokonaisen metsäretken yhden teeman ympärille. Toukan salakirjoituksen etsiminen on lapsista ihan valtavan hauskaa! "Salakirjoitus" on kovakuoriaisen toukan syöntijälkikuvio, joka kaarnan alta löytyy. Parhaiten salakirjoituksia löytyy vanhoista kepeistä, joita metsässä lojuu siellä täällä. Tässä toteutuu taas sanonta "toisen roska on meidän aarre". 
Kerron tässä nyt muutamalla sanalla meidän menneiden vuosien toukka-retkien kulkua, josta voit sitten poimia parhaat palat, jos haluat tällaisen retken toteuttaa. 

Retki alkaa sillä, että viedään reput oman puun luo ja  lähdetään etsimään salakirjoitus -keppejä. Siinä meneekin aikamoinen tovi. Jokainen lapsen löytämä salakirjoitus on suuri aarre ja niitä on ihasteltava ja tarkoin tutkittava. 
Kun kaikille on löytynyt oma keppi, tutkimme jälkiä tarkemmin. Vertailemme kuvioita keskenään ja ryhmittelemme syömäkuvioita samankaltaisuuden mukaan. Pienten oppilaiden kanssa on mukava myös tutkia, löytyykö jäljistä opittujen kirjaimien muotoja. 
Netissä ja kirjoissa on kuvia, joista selviää, mikä toukka on ollut kyseessä. Niillä tiedoilla voi opettaja sitten metsässä loistaa, kun voi todeta "kappas, tuohan on kirjanpainajan salakirjoitusta" tai "kylläpä koivunmantokuoriaisella on ollut nälkä!"
Klikkaamalla ylimmäistä kuvaa, pääset alkuperäiselle sivulle, josta allaolevat kuvat on poimittu. 




Koivunmantokuoriaisen syöntijälkiä
Sitten onkin hyvä kertoa oppilaille, miten jäljet syntyvät kaarnan alle. Kuinka munista kuoriutuneet toukat etenevät kaarnan alla ja syövät kaarnan alle onkaloita liikkuessaan siellä. Voidaan yhdessä myös pohtia, mitä haittaa tuosta voi puulle olla. 
Isommille oppilaille opettaja voi halutessaan myös kertoa, että esimerkiksi kirjanpainajat ovat taloudellisesti merkittävin kuusta viottava tuholaissuku. Syömäkuviot katkaisevat nestevirtaukset, jolloin puun latvus ei saa enää kunnolla ravinteita. Puu alkaa siis kuivua vähitellen. Jos syömäkuvio menee rungon ympäri, puu kuolee.
Kun jokainen on tutkinut aikansa omaa keppiään, voidaan niillä leikkiä pienissä ryhmissä Kim- ja Myrkkysieni-leikkiä. 
Voidaan myös miettiä, mitä samaa näissä jäljissä ja kalligrafiassa on.

Sen jälkeen voidaan ottaa luupit ja lähteä tutkimaan, minkälaisia ötököitä ja möngertäjiä löytyy puiden kaarnan pinnalta, kivien alta ja kannoista. Tässä yhteydessä on mukava kerrata mitkä ovat hyönteisten - ja mitkä hämähäkkien tuntomerkit.

Jokaiselle retkellä leikimme myös muutaman juoksuleikin. Helpoimmin toteutettava on "vaihda puuta", jossa jokainen oppilas merkitsee oman puunsa vaikka repulla. Opettaja menee keskelle ja huutaa "vaihda puuta", jolloin oppilaat vaihtavat toiselle puulle ja ope yrittää sillä välin napata jonkun puun itselleen. Sitten vaihtuukin huutaja. Samalle puulle ei saa heti palata.

Evästauko on metsäretkien kohokohta! Eväät syödään oman puun alla, luonnon ääniä kuunnellen. Jokaisella oppilaalla on "oma puu", jonka alle palataan joka kerta. Monet entiset oppilaat ovat kertoneet käyvänsä vieläkin joskus omaa puutansa katsomassa ja Metsämörri-retkiä muistelemassa. 

Toukan salakirjoitukset otetaan tietysti mukaan retken päätteeksi. Niistä kirjoitetaan juttuja (esim. mitä toukka on siinä kirjoittanut), niiden päälle asetellaan sillkipaperia ja hangataan kuviot talteen, ne saa myös halutessaan viedä kotiin.
On myös hauska tutustua tähän artikkeliin, jossa kerrotaan Emma Lappalaisen tekemästä taiteesta. Taideteos pohjautuu toukan syöntijälkien kuviointiin. 

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/509586-vanhat-menetelmat-ja-luonnon-luoma-taide-inspiroivat-emma-lappalaista

Voisiko luokassakin toteuttaa taidetta, joka muistuttaisi salakirjoitusta? Tehtäisiinkö teokset muovailuvaha"runkoon" kaivertamalla vai  maalaamalla kalligrafia-tyylillä?

Ja takuulla ensimmäisen toukkaretken jälkeen oppilaat havainnoivat aina metsässä kulkiessaan toukkien salakirjoitukset!  

Äitienpäivän lähestyessä luvassa on jotain myös äidille. 
Viime vuonna teimme oppilaiden kanssa lahjakortin äidille ja vaihdoin nyt siihen vain oikean päivän, että sitä voi käyttää myös tarvittaessa tänä vuonna. Sen saat tulostettua klikkaamalla kuvaa (ei aukea oikeannäköisenä kännykällä):



Ps. Muistathan, että tykkäämällä Toiminnallista elämää Facebook- sivusta, saat uusimmat päivitykseni heti uutisvirtaasi. Voit myös ilmoittautua sähköpostilla blogin seuraajaksi.

Love first,
then Teach 💜
Sari