Joulukalenteri kierrätysteemalla
Viime vuonna kutoset tekivät upeita valotauluja! |
Joulukalenteri luokassa on aina iso juttu! Meillä se on ollut aina toiminnallinen, mutta nyt halusin ottaa kalenteriin jotain muutakin ajatusta mukaan.
Niinpä syntyi joulukalenteri tarinaan nimeltä Kynttilän sydän.
Tarina on alunperin löytynyt vuosia sitten jostain kierrätysjutusta, mutta muutin tarinan tekstiä nyt jouluisemmaksi ja joulukalenterin henkeen sopivaksi. Tarinan perusidea säilyi silti ennallaan(alkuperäisen tarinan synnystä ei ole
valitettavasti mitään tietoa/muistikuvaa,
se on ollut kauan pöytälaatikossa).
Pätkin tarinan 14 osaan (jokaiselle joulukuun koulupäivälle, joku joutuu ehkä hieman päiviä säätämään oman koulun työaikaan sopivaksi) ja tarkoitus on lukea ensin aina edellisenkin päivän tarina muistin virkistykseksi ja jatkaa siitä sitten uuteen osaan. Tarinanpätkät ovat lyhyitä, mutta toiminta viekin sitten aina aikaa enemmän. Pätkät on numeroitu 1-14, mutta ei joulukuun päivien mukaisesti. Vain siksi, että pysyy selvillä, milloin uusi tarinanpätkä alkaa.
Tarinan naru kulkee paikasta toiseen ja päätyy lopulta samalle pihamaalle, pitkän kierroksen tehneenä, jouluisena kynttilän sydämenä yksinäisen vanhuksen pihalyhtyyn.
Niinpä syntyi joulukalenteri tarinaan nimeltä Kynttilän sydän.
Tarina on alunperin löytynyt vuosia sitten jostain kierrätysjutusta, mutta muutin tarinan tekstiä nyt jouluisemmaksi ja joulukalenterin henkeen sopivaksi. Tarinan perusidea säilyi silti ennallaan(alkuperäisen tarinan synnystä ei ole
valitettavasti mitään tietoa/muistikuvaa,
se on ollut kauan pöytälaatikossa).
Pätkin tarinan 14 osaan (jokaiselle joulukuun koulupäivälle, joku joutuu ehkä hieman päiviä säätämään oman koulun työaikaan sopivaksi) ja tarkoitus on lukea ensin aina edellisenkin päivän tarina muistin virkistykseksi ja jatkaa siitä sitten uuteen osaan. Tarinanpätkät ovat lyhyitä, mutta toiminta viekin sitten aina aikaa enemmän. Pätkät on numeroitu 1-14, mutta ei joulukuun päivien mukaisesti. Vain siksi, että pysyy selvillä, milloin uusi tarinanpätkä alkaa.
Tarinan naru kulkee paikasta toiseen ja päätyy lopulta samalle pihamaalle, pitkän kierroksen tehneenä, jouluisena kynttilän sydämenä yksinäisen vanhuksen pihalyhtyyn.
Joulukalenterin teksti on jaettu osiin ja jokaiseen osioon kuuluu joku toiminnallinen tehtävä. Tehtävä on joko liikuntaa, askartelua tai muuta toiminnallisuutta. Välillä hiljentymistäkin. Tehtäviä voi halutessaan muuttaa ja ne voi jättää kokonaan poiskin. Tarinan pätkiä voi pidentää tai lyhentää omaan joulukalenteriin sopivaksi. Tai sen voi lukea vaikka kokonaan luokan omassa pikkujoulussa.
Joulutarinan tarkoitus on herätellä lapsia huomaamaan, kuinka toisen romu voi olla toisen aarre ja kuinka ihmiset näkevät samat asiat eri tavalla.
Tästä voit tulostaa Kynttilän sydän- tarinan kuvien ja tehtävien kera:
Kynttilän sydän tehtävillä
Ja tässä tarina ilman tehtäviä:
Kynttilän
sydän
Olipa kerran ahkera, vanha puutarhatonttu, joka
kasvatti vihanneksia pienessä puutarhassaan Korvatunturin työpajan takapihalla.
Koko kesän vanha puutarhatonttu oli hoitanut kasvimaatansa ja syksyllä oli
sitten sadonkorjuun aika. Sato oli hyvä; erityisesti lanttuja oli paljon.
Lantut olikin nyt saatava säkkeihin, jotta ne
voitaisiin viedä Korvatunturin talvenavaus-markkinoille myytäväksi. Niistä
syntyisi jouluksi monta herkullista lanttulaatikkoa.
Puutarhatonttu keräsi lanttuja isoihin jouluisiin
säkkeihin ja sulki säkkien suut narulla, etteivät lantut tippuisi pussista.
Kun hän sitoi säkkejä, putosi kovassa työn touhussa
yksi narunpätkistä maahan. Se lennähti viinimarjapensaan alle, josta vanha
huononäköinen tonttu ei sitä etsimisestä huolimatta löytänyt. Viimein hän
luovutti ja jätti narun sinne.
Onneksi narua oli lisää, joten työ jatkui ja lopulta
puutarhuri pääsi lanttuineen torille. Samaan aikaan oli Kettu Repolainen
päiväkävelyllä puutarhurin talon lähettyvillä. Viinimarjapensaiden ohi
kulkiessaan Repolainen huomasi jotain erikoista pensaan juuressa. Hylätty
narunpätkä! Kettu otti narun talteen ajatuksenaan käyttää sitä apuna kanojen
pyydystämisessä.
Kanasta syntyisi todella maistuva paisti. Samalla
Repolainen jo kuvitteli tuntevansa kuonossaan paistin tuoksun. Tuoksusta
huumaantuneena se lähti juosten eteenpäin, jolloin epähuomiossa pudotti
narunpätkän suustaan metsäpolun varteen.
Hieman myöhemmin, kun Olli Orava oli etsimässä käpyjä
metsästä, kuuli hän kaukaisia hätähuutoja lammen suunnalta. Tutun tuntuinen
ääni, ajatteli Olli. Nyt on äkkiä mentävä katsomaan, mikä hätätilanne on
kyseessä. Olli jätti kävyt siihen paikkaan ja lähti juoksemaan kohti lampea, ja
sitä lähestyttäessä tuntui ääni entistäkin tutummalta.
”Se on oma poikani Niilo!” huudahti Olli kauhuissaan.
Olli kiihdytti vauhtia ja aivan lammen läheisyydessä huomasi pensaaseen
takertuneen narun. Tästä on vielä hyötyä, ajatteli Olli ja nappasi narun
mukaansa. Lammen rannassa Olli näki Niilon pulikoimassa vedessä. Niilo oli
luullut lammen jään kestävän ja lähtenyt kävelemään heikolle jäälle.
Nyt oli tosi kysymyksessä! Välillä Niilo painui veden
alle noustakseen taas takaisin pinnalle haukkomaan henkeä. ”Auta isä, auta!”
huusi Niilo hätäisellä äänellä. Olli ei aikaillut vaan lähti ryömimään jäätä
pitkin ja heitti narun toisen pään veteen, kohti poikaansa, joka välittömästi
tarttuikin siihen. Näin Olli sai vedettyä Niilon kuivalle maalle.
”Ja nyt kyllä lähdetään kotiin lämmittelemään”, sanoi
Olli, kun tilanne oli rauhoittunut. Naru jätettiin lammen rantaan. Ehkä jollain
muullakin voisi olla sille vielä käyttöä. Naru jäi paikoilleen pitkäksi aikaa.
Se heilui tuulessa ikään kuin odotellen, että joku huomaisi sen ja tarttuisi
siihen.
Joulu lähestyi. Lumi satoi maahan, jolloin naru
hautautui lumikinosten alle. Hillevi Hiirellä oli lammen rannalla maan alla
ruokakätkö. Se oli kaivanut sinne puutarhatontulta saamiaan siemeniä talven
varalle. Nyt joulun aikaan olisi oikea hetki ottaa osa varastosta käyttöön
joulupöytään. Hän päätti samalla tehdä varastoonsa joulusiivouksen.
Niinpä Hillevi alkoi kaivaa tunnelia lumeen kohti
ruokakätköä. Yllätys oli melkoinen, kun siivotessa ensimmäisenä vastaan tulikin
narunpätkä.
Hillevi päätti viedä narunpätkän kotiinsa. Kotona
hiiriperheen jouluvalmistelut edistyivät hyvin. Hillevi keksi valaa kynttilöitä
ja käyttää kynttilän sydämenä lumen alta löytynyttä narua.
Kynttilöiden valaminen olikin hauskaa puuhaa, sillä
kaikki, lapset mukaan lukien, saivat osallistua siihen. Kun kynttilät olivat
valmiit, päätettiin yksi kynttilöistä lahjoittaa tonttuvanhukselle.
Tonttuvanhukseltahan oli saatu kesällä joulupöydän
siemenet ja jouluna on tapana antaa lahjoja ystäville ja tutuille. He
hiippailivat hiljaa tonttuvanhuksen hiljaiselle pihamaalle ja laittoivat
valamansa kynttilän puutarhatontun pihalyhtyyn.
Jouluaatto
koitti. Vanha tonttu istui yksinäisenä tuvassaan ikkunasta ulos katsellen.
Tällaisia olivat hänen joulunsa olleet jo kauan, yksinäisiä ja siksi vähän
surullisia. Samalla hän näki ikkunasta pihalyhdyssä palavan kynttilän.
Kylläpä se olikin kaunis. Se toi vanhukselle hyvän
mielen ja vasta nyt joulu tuntui ihan oikealta joululta. Mistähän se kynttilä
on peräisin, ajatteli puutarhatonttu. Hän ei voinut aavistaakaan, että
kynttilän sydämenä oli syksyllä viinimarjapensaan alle kadonnut lanttusäkin
naru.
Joulutaulut on tehty kankaalle maalaten ja kangas on pingotettu puiseen kehikkoon. |
then Teach💜
Sari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti