Toiminnallista lomailua

Kokemuksia Gardajärvestä

Riva💟

Blogini kaikki postaukset ovat olleet koulutyöhön liittyviä, joten nyt ajattelin tehdä poikkeuksen ja antaa vinkin "toiminnallisesta lomailusta"😊. 

Opetukseen liittyviä toimintavinkkejäkin alkaa kyllä ropista tässä pikapuoliin, kun koulu täällä Pohjanmaallakin starttaa. Meillä lomailua jatketaan 14.8 saakka. Monta uutta asiaa on tullut opeteltua loman aikana myös digin saralta ja mm. niitä on kiva päästä jakamaan teillekin.

Meillä on ollut kauan suunnitelmissa ottaa suunta kohti Pohjois-Italiaa ja Gardajärveä, mutta joka vuosi sitä on jostain syystä siirretty. Olemme kyllä kierrelleet maailmaa ristiin rastiin lasten kanssa, mutta jotenkin tuo Garda- haave on jäänyt toteutumatta. Yhtenä syynä on tietenkin se, että kesäaikaan kotona työllistää suuri puutarha ja hyötytarha ja sen myötä kesälomailut ulkomailla ovat jääneet. Kaikki matkamme ovatkin sijoittuneet syksyyn ja talveen ja silloin on unohdettava Italia, jos lämpöä lomaltansa hakee.

Nyt kuitenkin päätimme jo keväällä, että töiden puolesta rankan vuoden jälkeen palkitsemme itsemme liikuntalomalla Gardalla. Lapset ilmoittivat jäävänsä tältä reissulta kotiin, joten koiranhoito sekä puutarhan kasteluhuoletkin oli sillä ratkaisulla selätetty. 

Tutustuin huolella kohteen kaupunkeihin ja nähtävyyksiin etukäteen netissä ja blogeja lueskellen. Suurena apuna olivat mieheni tuttavat, joilla oli jo kymmenien kertojen kokemus alueesta. Sattumoisin myös gradukaverini perheineen oli matkalla Gardalla viikkoa ennen meitä. Tuoreimmat vinkit ja ihanat motivaatiokuvat saatiinkiin sieltä. 

Kaiken pohdinnan jälkeen päätimme varata hotellin Rivan kaupungista. Riva sijaitsee Gardan pohjoisessa päässä ja sen kerrottiin olevan erityisesti vaeltajien, surffareiden ja pyöräilijöiden suosiossa.

Rivan alueella on levollinen tunnelma ja sen rannoilta löytyy ihania polkuja, eväspaikkoja ja kävelyreittejä.

Varasimme auton Hertzin kautta ja auto odottelikin meitä Bergamon kentällä, kun saavuimme sinne puolen yön tietämillä.

Auton vuokraus hoidettiin Suomen Hertzin kautta ja kaikki hoitui varsin mallikkaasti.

Pimeässä lähdimme ajelemaan kohti Rivan kaupunkia navigaattori apunamme. Ilman sitä ei olisi selvittykään. Alkumatka sujui vauhdikkaasti moottoritietä pitkin, mutta voi varjele sitä loppumatkaa! 

Ne pienet mutkaiset tiet järven itäpuolella saivat välillä minut pitelemään penkin reunoista kiinni. Pimeys ei yhtään helpottanut asiaa, vaikka toisaalta oli hyvä, etten siinä vaiheessa nähnyt niitä kaikki rotkoja, jotka tien varrella olivat.

Saavuimme hotellille kahden aikoihin aamuyöllä. Majoituimme Grand Hotel Rivaan, joka oli nappivalinta👌Hotelli sijaitsi keskellä satama-aluetta ja toria, kävelykatujen varrella. Auto piti viedä parkkiin puolen kilometrin päähän hotellin parkkihalliin(laukut sai toki tuoda autolla ovelle asti), sillä autoja ei voinut säilyttää tuolla kävelykatualueella. Se olikin oikein hyvä juttu, sillä hotelli oli keskeisestä sijainnista huolimatta, erittäin hiljainen ja rauhallinen. 

Hotelli oli täydellisellä paikalla kaiken keskellä, mutta silti siellä oli rauhallista nukkua. Myös aamupala oli runsas ja näköalat kattoterassin aamupalalla hienot.
https://www.grandhotelriva.it/it/home/

Ensimmäisenä aamuna heräsimme hotellissa sellaisiin maisemiin, että piti hieraista silmiä ja varmistaa, että onko tämä todellista. Kaikki oli niin paljon kauniimpaa, kuin mitä olimme kuvitelleetkaan.

Aamupala-maisemia

 Samantien vetäisimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme aamulenkille Rivan rantapoluille. Ja maisemat paranivat entisestään, kun pääsimme rantaan. Se vehreys yhdistettynä jylhiin vuoriin hiveli silmiä. Järvimaisema muistutti Norjan vuonoja, mutta toisaalta sypressit ja tuo valtava vehreys paljastivat, että kaukana Norjasta ollaan.

Joka-aamuinen aamulenkki näissä maisemissa  valmisti päivän koitoksiin.

Aamulenkit kuuluvat koti-Suomessakin kaikkiin päiviini, joten luonnollista oli, että niitä jatkettiin myös koko loman ajan, sillä silmänruokaa oli yllin kyllin jokaiselle aamulle. 

Kaikki nämä kuvat ovat Rivan ranta-alueelta lenkkipolulta 5 min päästä hotellilta.

Silmiinpistävää lenkkipoluilla oli koiraihmisten suuri määrä. Koirien kanssa lenkkeileviä ihmisiä tuli vastaan kaiken aikaa. Koirat saivat uida Gardassa ja ne saivat olla omistajiensa jalkojen juuressa ravintoloissa. Ne huomioitiin myös aina vesikupilla. Hienoa toimintaa näin koiraihmisen silmin😊 

Hotellin ympäristö huokui italialaista tunnelmaa pienine pizzerioineen ja oliiviöljy-putiikkeineen. Italiassa kun oltiin, olivat vaatekaupat tietysti hyvin edustettuina kauppakujilla ja jonkun verran Italian designia päätyi meidänkin matkalaukkuihin matkan aikana.

Välillä on mukava matkustaa kahdestaankin.

Ensimmäisenä päivänä otimme suunnan kohti Malcesinea ja Monte Baldoa. Malcesine on idyllinen kaupunki järven itäpuolella. Liikenteen sujuvuutta edistävät liikenneympyrät, joita oli joka paikassa. Ilman niitä autoilu tuolla seudulla olisi mahdotonta!

Ranta-alue on kaunis ja siellä on lukuisia somia rantaravintoloita, komea linna ja kauniita parveistutuksia. Malcesinessa oli kuitenkin sellainen väenpaljous, ettei se, kauneudestaan huolimatta, noussut suosikkikaupungiksemme.

Malcesinen viehättäviä parvekeratkaisuja.

Söimme ihanaa lounaspizzaa Malcesinen tunnelmallisessa satamaravintolassa. Satamaan rantautuivat myös järvellä risteilevät lautat, joilla näkee järven kaupungit näppärästi autoilematta.

 Malcesinesta kuitenkin pääsee helposti Monte Baldolle, joka olikin sen päivän kohteemme. Sinne on helppo löytää lukuisten kylttien ansiosta. Jonotimme vajaan tunnin (kuulemma usein joutuu jonottamaan neljäkin tuntia)kaapelihissille ja sillä nousimme Baldon huipulle, jossa oli monentasoisia ja mittaisia vaellusreittejä.  

Hissimatka oli hieno kokemus.

Baldolla oli vaeltajien ja retkeilijöiden lisäksi liitovarjohyppääjiä sekä laiduntavia lehmiä ja vuohia. 

Väkeä ei kuitenkaan ollut tungokseen asti, sillä olimme aika varhain aamupäivällä liikkeellä. Kilometrejä kertyi askelmittariin huomaamatta, sillä vuoren laella oli mukava kierrellä ja katsella upeita maisemia.

Upeat maisemat vaellusreiteillä.

Reitit oli hienosti merkitty.

Onneksi jaamme siipan kanssa nämä mielenkiinnon kohteet ja molemmat nautimme liikkumisesta luonnossa.

Totesimme, että tuo alue on aivan huippu retkeilyyn! Polut oli hienosti merkitty ja ne olivat hyväkuntoisia. Sää heinäkuisella Monte Baldolla oli raikas, mutta ei kylmä. Hihattomassa paidassa tarkeni hyvin. Siellä voi myös nauttia lounasta 1798 m korkeudessa ja jopa viinimaistelua oli tarjolla ravintolan ulkoalueella.

Paikalliset sanoivat, että puolen päivän jälkeen tuuli kääntyy ja sen jälkeen pilviä alkaa muodostua taivaalle haittamaan näköalaa ja niin siinä juuri kävikin. Onneksi olimme siis tulleet ajoissa paikalle ihastelemaan upeita maisemia, sillä alastullessa pilvet alkoivat jo haittaamaan maisemien katselua.

Tämä retkeilypäivä kannattaa kyllä kokea, jos tykkää vaeltaa eikä pelkää korkeita paikkoja. Alastulo ilman hissiä kestää 4 h. Hissimatkan puolessa välissä on välietappi, jossa voi jäädä kyydistä pois joko meno- tai paluumatkalla ja jatkaa loppumatkan jalan.

Lisätietoa Monte Baldosta löytyy täältä: https://360gardalife.com/en/monte-baldo

Seuraavana päivänä vuokrasimme maastopyörät(n. 50 e päivä per pyörä) ja lähdimme nousemaan vuoristoon Ledro-järvelle, joka sijaitsee 655 m korkeudessa. Sinne oli matkaa 12 km ja koko matka oli mutkittelevaa nousua.

Logo di Ledrolle meni reitti, joka kulki ensin pienen matkan autojen seassa, mutta muuttui sitten pyörätieksi. Lähes koko matkan vasemmalla puolella oli valtava pudotus alas, mutta vaikka se oli hyvin pelottavaa, oli maisema niin mykistävän hieno, että alas ei voinut olla katsomatta. 

Pyöräilimme tuon vuoren ylös asti ja tämä kuva on otettu pyörän selästä matkalla vielä ylemmäs.

Tässä ei vielä ole tietoa loppumatkan haasteellisesta osuudesta....

Suosittelen valitsemaan tuolle reitille sähköpyörän, josta saa lopun haastavilla osuuksilla hieman apuja halutessaan. Me valitsimme loppuosuudeksi ns. haastavan reitin, sillä pohjalainen ei ihan heti aio antaa periksi...

Mitäpä sitä ei puolisonsa takia tekisi💗

Oi voi. Ei olisi kannattanut. Loppuosa oli  sillä valinnalla pystysuoraa rinnettä ylös kiipeämistä ja välillä tuntui, että metriäkään ei pyörä enää liiku. Eikä välillä liikkunutkaan. Puolisoni lykkäsi pätkän ensin omaa pyöräänsä ja haki sitten minun pyöräni, kun lähes konttaamalla kiipesin loppumatkan😅

Siltikin se lukeutui ehdottomasti matkamme parhaimpiin  kokemuksiin. Seuraavalla kerralla vuokraamme pyörät pitemmäksikin aikaa(sillä seuraava kerta tulee taatusti).

Vihdoin saavuimme pieneen vuoristokylään, jossa kaunis Lago di Ledro sijaitsi. Pakkohan siinä oli pulahtaa uimassa hikisen urakan jälkeen. 

Kävimme myös terassilla juomassa yhdet kylmät juomat ennenkuin lähdimme huomattavasti helpommalle paluumatkalle.

Seuraavana päivänä lähdimme taas autoilemaan(pakarat olivat julmetun kipeät pyöräilyurakasta). Tuttavien suosituksesta suuntasimme kohti Strada della Forraa, jota kutsutaan Italian kauneimmaksi tieksi(monien mielestä tie on jopa maailman kaunein ja hyvin vaarallinen ).

 Winston Churchillin kerrotaan kutsuneen tuota tieosuutta maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Se oli kyllä täysin maineensa veroinen!

Strada della Forran alkuosa oli vielä varsin turvallisen tuntuinen.

Voi Luoja, miten minua pelotti kyydissä oleminen, vaikka kuski olikin vakaa ja turvallinen. Henri Toivonen kävi mielessä monta kertaa... Yksi läheltäpiti-tilannekin koettiin paikallisen roskakuskin jyristäessä täyttä vauhtia vastaan puoleksi meidän kaistalla tuolla järkyttävän kapealla tiellä, jossa vaihtoehtona oli oikealla puolella vuorenrinne ja vasemmalla roska-auton kylki. Valitsimme roska-auton, jonka kanssa siipan sanojen mukaan jäi tyhjää väliin ruhtinaalliset 5 cm. Tuon rallipätkän jälkeen oli sykettä laskettava aika kauan(onneksi kapeimmalla kohtaa tietä oli liikennevalot ja vain yksi ajoneuvo kerrallaan päästettiin tunneleihin). Mutta todellakin upea ja kokemisen arvoinen tieosuus👍

Aamulenkkeily-reiteillä löytyi "ulkokuntosaleja", joissa oli hyvä lukuisten herkullisten pasta-annoksien takia tehdä katumusharjoituksia. Myös niitä kuuluisia jäätelöannoksia tuli syötyä hiukan enemmän kuin olisi ollut tarpeen...

Rivan kauneutta aamutuimaan.

Pizzaa ja tagliatellea.

Kun oli päivä autoiltu, olikin mukava taas siirtyä urheilun pariin. Suppailua oli helppo harrastaa Rivassa, sillä vuokraamoja löytyi lähistöltä useita.

Tässä ei vielä keinutakaan, mutta järvellä puolen päivän jälkeen nousee tuuli ja sitten ne haasteet alkavatkin....

Välillä mentiin siltojen alta ja piti varoa kopsauttamasta päätänsä.

 Sattumoisin tapasimme lähivuokraamossa italialaisen pojan, joka oli ollut koko viime kesän Suomessa Rukalla töissä. Hän tuntui tykästyneen kovasti Suomeen, mutta sateinen kesä oli ollut kammottava kokemus. Kerroimme tämän kesän olleenkin sitten päinvastainen. Hän kertoi, että syyskuu on vielä oikein kiva kuukausi lomailla Gardalla, sillä sää on silloin n. 25 asteen paikkeilla ja tukala helle on jo silloin ohi. Tosin nytkään helle ei äitynyt kovin tukalaksi missään vaiheessa, sillä Gardalla kävi koko ajan pieni mukava tuulenvire.

Yksi matkan hienoista nähtävyyksistä oli pikkuinen Tenno-järvi, joka oli kuin turkoosi smaragdi vuorten keskellä.Tuo väri oli suorastaan satumainen, eikä valokuvissa filtteriä tarvinnut.  

Sinne suuntasimme myös autolla, joka jälkikäteen harmitti, sillä sinne olisi vallan mainiosti voinut polkaista pyörällä Rivasta (pyörävuokraamon miehen mielestä sinne ei kannattanut pyöräillä). 

Järvellä voi harrastaa suppailua ja melontaa ja lähistöllä oli tietysti myös pieni ravintola, josta sai purtavaa. Puolen kilometrin korkeudella sijaitseva Lago di Tenno on käsittämättömän kaunis paikka💚Vesi on kirkasta ja puhdasta ja järvessä on saari, jonne voi halutessaan kahlata. Tennon alue oli myös yllättävän rauhallinen eikä turisteja ollut tungokseen asti.

Linnoja, kirkkoja ja museoita olisi ollut myös tarjolla kulttuurista kiinnostuneille, mutta meillä oli tällä lomalla nyt tarkoituksena keskittyä liikkumiseen ja luonnon ihasteluun.

Vielä oli jäljellä monta paikkaa, jossa piti ehtiä käymään. Seuraava kohde oli 3 km päästä Rivasta sijaitseva Cascata Varone. Siellä sijaitsi  kasvitieteellinen puutarha sekä  ainutlaatuinen vuorensisäinen joki uskomattoman hienoine vesiputouksineen.

Lisätietoa:https://www.gardatrentino.it/en/Varone-Waterfall-Lake-Garda/

Viimeisenä päivänä lähdimme kohti kuuluisaa Sirmionea, jonka tiesimme jo ennakkoon varsinaiseksi turistirysäksi. 

Matkalla poikkesimme viiniviljelmillä(niitä oli alueella paljon ja paikalliset viinit todella hyviä).  Tuliaisina kasseihimme päätyikin viiniä, yrttisuoloja ja öljyjä kotikokkailuja varten.

 Lähestyessämme Sirmionea punnittiin kuskin hermot, sillä ruuhkissa mateluun saa varata aikaa. Onneksi navigaattori osasi ohjata meidät pois ruuhkaisimmilta pätkiltä ja kuin ihmeen kaupalla saimme autonkin parkkiin niemen alkuosaan. Siitä olikin sitten pitkä taival linnakkeelle, johon emme menneet lainkaan sisälle. Kuumuus ja väenpaljous eivät houkutelleet ja päädyimmekin chillailemaan ja ihailemaan turkoosia järveä, joka kimalteli nimen molemmin puolin. 

Sirmionessa oli kiva käydä, mutta ei siellä päivää kauempaa viitsisi viettää😊

Tämä tarina kertoo siis vain meidän näkemyksemme Gardasta. Jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa Gardan kaupunkien joukosta. Joku rakastuu Malcesineen joku toinen taas Sirmioneen. Meille ehdottomasti paras paikka oli Riva, josta oli helppo lähteä kaikkiin näihin kohteisiin ja toisaalta se oli myös tällaisten liikkuvien ihmisten paratiisi. 

Sitten olikin aika jättää jäähyväiset ihanalle Gardalle ja kiittää mitä parhaimmasta matkaseurasta💗

Kunnes jälleen tapaamme...