Toiminnallista elämää

Puutarhakuulumisia

Lupailin ystävilleni tehdä myös yhden piha-ja puutarhapainotteisen postauksen ja nyt on sen aika.

 Ensin kuitenkin haluan sivuta viime päivien tapahtumia. 
Perhettämme kohtasi äärettömän suuri suru, kun koulukoiranakin seikkaillut rakas Siiri -koiramme kuoli äkillisesti vain 5 -vuotiaana.
Olo onkin ollut hyvin sekava ja surkea viimeiset päivät, eikä mistään hommasta ole oikein tullut mitään... Kuinka voikaan rakkaasta lemmikistä tulla niin tärkeä perheenjäsen?

Siiri kulki mukanani niin sisällä, puutarhassa, metsässä, automatkoilla kuin koulussakin. Oppilaat rakastivat Siiriä ja Siiri rakasti pyyteettömästi kaikkia. Erään oppilaan koirapelkokin saatiin talttumaan Siirin lempeyden avulla.

Jäljellä on nyt vain pohjaton kaipaus ja syvä suru.
Jokainen kolkka pihamaalla muistuttaa Siiristä. Sen luukätköistä, leikeistä, juomapaikoista, varjoisista lepopaikoista ja aurigossa köllöttelypaikoista. Puutarhassa käveleskeleminen onkin nyt tuskallista, kun se ennen oli vain ihanaa nautiskelua.

Puutarhani on suuri. Lasten kasvamisen myötä jalkapallokenttä myllättiin auki ja sain tehdä siihen unelmieni puutarhan. No, sitä se ei kyllä vielä ole, mutta pala palalta rakentuu. 

Kukkien lisäksi minulle on tärkeää tuottaa itse mahdollisimman paljon ruokaa. Suuren kukkapuutarhan lisäksi minulla on siis n.8 m pitkä kasvihuone, joka antaa valtavaa satoa. Tänä vuonna siellä kasvaa tomaattia (kirsikka- pensas- ja runkotomaattia), kurkkua, paprikaa, ananaskirsikkaa, purjosipulia, kesäkurpitsaa, kuukausimansikkaa, porkkanaa ja muhkeita viinirypäleitä.

Ulkona kasvimaalla puolestaan on suuret valkosipuliviljelmät, punajuurta, porkkanaa, mangoldia, lehti - ja palmukaalta, parsa- ja keräkaalta, lehtisalaattia, mansikkaa, pensasmustikkaa, vihreää, punaista, mustaa - ja valkoista herukkaa, raparperia, salviaa, lipstikkaa ja mitähän kaikkea muuta.

Kotitaloustunneilla olen ollut oppilaideni kanssa monta kertaa täällä kotona keräämässä satoa, hilloamassa, tekemässä mehuja, kakkuja, lettuja ja säilykkeitä. Siiri-koira hääräsi tietysti innolla lasten mukana ja oppilaat kilpailivat siitä, kenen vuoro oli milloinkin päästä "tauolle" Siirin kanssa peuhaamaan.
Tänä syksynä on tarkoitus tulla oppilaiden kanssa taas puutarhaan ja keittiööni touhuamaan. Kotitalous on ollut suosituin valinnaisaine meidän koulussa. Ehkä siihen vaikuttaa osaltaan myös se jännitys, joka liittyy siihen, että päästään usein open kotiin puuhailemaan.
Olemme tehneet myös itse mehua herukan lehdistä.

Minulle oppilaiden kotiintuominen ei koskaan ole ollut rasite eikä liikaa työllistävä asia. Kaikille opettajille ja kouluille eivät toki tällaiset menetelmät sovi. Suuresta kaupunkikoulusta ei ihan heti tällaiseen voi ryhtyä. Ja ovat nämä vähän sellaisia persoonakysymyksiäkin. 

Opetuksellisesti on mitä hienointa, kun oppilaat näkevät käytännön tasolla, miten ruoka kasvaa ja miten satoa voi hyödyntää lukuisilla eri tavoilla. Pakastaen, kuivaten, säilöen, höyrystäen, uuttaen ja tietysti hilloten. Näitä juttuja täällä lasten kanssa kokeillaan. Olemme myös hyödyntäneet villiyrttejä.

 Poikani ylioppilasjuhlissa kukkaruukuksi päätyi osa ananaksesta ja osasta tuli myös hedelmäsalaatin koriste.

Lopuksi vielä hetki Siiristä 💗Kipeää teki tätä postausta varten kaivella valokuvia Siiristä, mutta osaltaan auttaa ehkä surutyön tekemisessä. Tässä Siiri vielä muutaman kuvan verran koulutöissä. Joutui terkkarin tarkastukseenkin kerran 😍

Kaipauksella rakasta perheenjäsentämme Siiriä muistellen ja suuresti kiittäen avusta koulutyössä ja uskollisesta ystävyydestä💔