Toiminnallista elämää

Toukan salakirjoitusta 🐞

Tällainen aarre löytyi eilen lähimetsästä.

"Oppiäitini" luontoasioissa on ollut ystäväni Leena Franssila -Karvinen, jonka luontotietous on aivan omaa luokkaansa! Hän on mm. kirjoittanut kirjan "Takapihalta erämaahan, luonto-ohjaajan opas", miehensä Petteri Karvisen kanssa. Monta "hotline"-puhelua on tullut Leenalle otettua, kun on mennyt kiperän luontokysymyksen edessä sormi suuhun. Kiitos siis kaikesta avusta ja opista, jota olen vuosien varrella saanut! 

Joskus voi suunnitella kokonaisen metsäretken yhden teeman ympärille. Toukan salakirjoituksen etsiminen on lapsista ihan valtavan hauskaa! "Salakirjoitus" on kovakuoriaisen toukan syöntijälkikuvio, joka kaarnan alta löytyy. Parhaiten salakirjoituksia löytyy vanhoista kepeistä, joita metsässä lojuu siellä täällä. Tässä toteutuu taas sanonta "toisen roska on meidän aarre". 
Kerron tässä nyt muutamalla sanalla meidän menneiden vuosien toukka-retkien kulkua, josta voit sitten poimia parhaat palat, jos haluat tällaisen retken toteuttaa. 

Retki alkaa sillä, että viedään reput oman puun luo ja  lähdetään etsimään salakirjoitus -keppejä. Siinä meneekin aikamoinen tovi. Jokainen lapsen löytämä salakirjoitus on suuri aarre ja niitä on ihasteltava ja tarkoin tutkittava. 
Kun kaikille on löytynyt oma keppi, tutkimme jälkiä tarkemmin. Vertailemme kuvioita keskenään ja ryhmittelemme syömäkuvioita samankaltaisuuden mukaan. Pienten oppilaiden kanssa on mukava myös tutkia, löytyykö jäljistä opittujen kirjaimien muotoja. 
Netissä ja kirjoissa on kuvia, joista selviää, mikä toukka on ollut kyseessä. Niillä tiedoilla voi opettaja sitten metsässä loistaa, kun voi todeta "kappas, tuohan on kirjanpainajan salakirjoitusta" tai "kylläpä koivunmantokuoriaisella on ollut nälkä!"
Klikkaamalla ylimmäistä kuvaa, pääset alkuperäiselle sivulle, josta allaolevat kuvat on poimittu. 

Koivunmantokuoriaisen syöntijälkiä

Sitten onkin hyvä kertoa oppilaille, miten jäljet syntyvät kaarnan alle. Kuinka munista kuoriutuneet toukat etenevät kaarnan alla ja syövät kaarnan alle onkaloita liikkuessaan siellä. Voidaan yhdessä myös pohtia, mitä haittaa tuosta voi puulle olla. 
Isommille oppilaille opettaja voi halutessaan myös kertoa, että esimerkiksi kirjanpainajat ovat taloudellisesti merkittävin kuusta viottava tuholaissuku. Syömäkuviot katkaisevat nestevirtaukset, jolloin puun latvus ei saa enää kunnolla ravinteita. Puu alkaa siis kuivua vähitellen. Jos syömäkuvio menee rungon ympäri, puu kuolee.
Kun jokainen on tutkinut aikansa omaa keppiään, voidaan niillä leikkiä pienissä ryhmissä Kim- ja Myrkkysieni-leikkiä. 
Voidaan myös miettiä, mitä samaa näissä jäljissä ja kalligrafiassa on.

Sen jälkeen voidaan ottaa luupit ja lähteä tutkimaan, minkälaisia ötököitä ja möngertäjiä löytyy puiden kaarnan pinnalta, kivien alta ja kannoista. Tässä yhteydessä on mukava kerrata mitkä ovat hyönteisten - ja mitkä hämähäkkien tuntomerkit.

Jokaiselle retkellä leikimme myös muutaman juoksuleikin. Helpoimmin toteutettava on "vaihda puuta", jossa jokainen oppilas merkitsee oman puunsa vaikka repulla. Opettaja menee keskelle ja huutaa "vaihda puuta", jolloin oppilaat vaihtavat toiselle puulle ja ope yrittää sillä välin napata jonkun puun itselleen. Sitten vaihtuukin huutaja. Samalle puulle ei saa heti palata.

Evästauko on metsäretkien kohokohta! Eväät syödään oman puun alla, luonnon ääniä kuunnellen. Jokaisella oppilaalla on "oma puu", jonka alle palataan joka kerta. Monet entiset oppilaat ovat kertoneet käyvänsä vieläkin joskus omaa puutansa katsomassa ja Metsämörri-retkiä muistelemassa. 

Toukan salakirjoitukset otetaan tietysti mukaan retken päätteeksi. Niistä kirjoitetaan juttuja (esim. mitä toukka on siinä kirjoittanut), niiden päälle asetellaan sillkipaperia ja hangataan kuviot talteen, ne saa myös halutessaan viedä kotiin.
On myös hauska tutustua tähän artikkeliin, jossa kerrotaan Emma Lappalaisen tekemästä taiteesta. Taideteos pohjautuu toukan syöntijälkien kuviointiin. 

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/509586-vanhat-menetelmat-ja-luonnon-luoma-taide-inspiroivat-emma-lappalaista

Voisiko luokassakin toteuttaa taidetta, joka muistuttaisi salakirjoitusta? Tehtäisiinkö teokset muovailuvaha"runkoon" kaivertamalla vai  maalaamalla kalligrafia-tyylillä?

Ja takuulla ensimmäisen toukkaretken jälkeen oppilaat havainnoivat aina metsässä kulkiessaan toukkien salakirjoitukset!  

Äitienpäivän lähestyessä luvassa on jotain myös äidille. 
Viime vuonna teimme oppilaiden kanssa lahjakortin äidille ja vaihdoin nyt siihen vain oikean päivän, että sitä voi käyttää myös tarvittaessa tänä vuonna. Sen saat tulostettua klikkaamalla kuvaa (ei aukea oikeannäköisenä kännykällä):

Ps. Muistathan, että tykkäämällä Toiminnallista elämää Facebook- sivusta, saat uusimmat päivitykseni heti uutisvirtaasi. Voit myös ilmoittautua sähköpostilla blogin seuraajaksi.

Love first,
then Teach 💜
Sari