Opettaja vuonna 2017

Opettaja loikkii digiloikkia, vaikka ei oikeastaan aina edes tiedä, mihin loikitaan.
Hän opettaa koodausta, vaikka ei välttämättä itse ymmärrä koko homman ideaa.
Hän leikkaa ja laminoi tuntikausia, että saisi aikaan 10 minuutin motivoivan harjoituksen oppilaille.
Hän murehtii, pitäisikö ottaa opetukseen Mindfulnessiä vai olisiko sittenkin parempi laittaa lapset rauhoittumaan metsään. Luonto kun on myös otettava opetuksessa huomioon.



Pinterest pursuaa ideoita, jotka kunnon opettajan pitäisi ehtiä toteuttamaan. Kun opettajan voimat ehtyvät, löytyy lähistöltä aina kollega, jonka voimavarat näyttävät ehtymättömiltä. Hänen vuorokaudessaan on tunteja enemmän kuin muilla.
Löytyy myös kollega, joka tietää aina kaiken paremmin kuin muut. Hänellä on lakipykälät ja direktiivit hallussa, eikä hän koskaan sortuisi tekemään mitään sääntöjen vastaista. Kuten vaikka antamaan 3 kynää vuodessa oppilaille, jos kaksi on se säädetty määrä.

Sitten on vielä niitä, jotka eivät jaksa . Koskaan. Eivätkä mitään. Kaikki uusi kauhistuttaa, mutta niin kauhistuttaa vanhakin. "Voi Luoja päästä minut jo pois täältä", sopii hyvin heidän suuhunsa.
Olla opettaja vuonna 2017, on muuta kuin opettamista. Se on ohjaamista oppimiseen. Se on itsensä haastamista päivittäin. Jatkuvaa uuden oppimista. Sähköistä verkostoitumista ja samalla perinteiden vaalimista. Innostumista ja onnistumista! Mutta myös epätoivoa ja pettymyksiä. Liian pitkiä palavereita, lukuisia täytettäviä lomakkeita, Wilman päivittämistä ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Arviointi on kokonaan oma lukunsa. Arvioi! Jatkuvasti! Kaikkea! Arvioi yksilöä, ryhmää, paria, luokkaa...Arvioi monialaista toteutumista, oppiaineita, työskentytaitoja, osallistumista ja ilmiöitä. Laita lapset arvioimaan toisiaan. Muista, että samalla sinua arvioidaan: kuinka opetat, eriytät, toiminnallistat, annat haasteita ja pysyt ajan hengessä. Ja eivät kai ne ole sinun oppilaitasi, jotka pihalla riitaa haastavat ja kiusaavat? Opettajan vika. Tietenkin.
Ja silti. Jotkut asiat ovat ja pysyvät: Oppilaiden ilot ja surut! Niitä täytyy opettajan jaksaa kuunnella . Lopulta SE on se opettajan tärkein rooli. Läsnäolo. Sille täytyy jäädä aikaa kaiken tuon aherruksen keskellä. Se hetki, kun oppilas käpertyy kainaloon tai ottaa kädestä kiinni. Hän tietää, että on olemassa aikuinen, johon voi luottaa ja joka odottaa koululla. Suurelle osalle oppijoista opettaja on vain yksi aikuinen muiden läheisten aikuisten joukossa. Mutta joillekin, opettaja saattaa olla elämän ainoa pysyvä asia 💓

Love first,
then Teach💜
Sari S.